Työllä on tultava toimeen!

Suomalaisessa yhteiskunnassa on työllä ollut aina tärkeä rooli. On pidetty tärkeänä, että perheen toimeentulon on taannut palkkatyöstä saatu tulo. Tänä päivänä työelämä on saamassa yhä kovempia piirteitä. Työstä ei haluttaisi maksaa kunnollista palkkaa, vaan pyritään keinolla millä hyvänsä pätkimään ja paloittelemaan työtä. Tämä kehitys on saanut lisävoimaa, kun kovat markkinat ovat kääntäneet rahaa haistavan nenänsä kohti yhteiskunnan jäsenilleen tuottamia palveluita. Viime vuosina on saatu huomata, että yhä useammat suuret yhtiöt eivät halua työllistää ammattitaitoisia työntekijöitä kokopäiväseen työsuhteeseen. Tarjoamalla vain osa-aikaista ja pätkätyötä ne säästävät mm. henkilöstön lomakustannuksissa. Ihmisen on joko otettava vastaan kaksi pätkätyötä tai käännyttävä toimeentulotuen hakijaksi. Nollatuntisopimusten määrä on kasvanut hurjasti. Niiden perheiden määrä, joissa huoltaja käy työssä ja siitä huolimatta on toimeentulotuki asiakas, on jatkuvasti nousemassa. Tämä on puhdasta taloudellista tukea veronmaksajien kukkarosta kasvottomien osakkeenomistajien pohjattomaan taskuun.  Myös pienet paikalliset yrittäjät halutaan jyrätä markkinoilta pois. Tarjouksia erilaisista töistä tehdään niin matalalla hinnalla, että siinä pienyrittäjä on kummissaan. Kasvottoman suuryrityksen saatua riittävä monopoliasema markkinoilla, voidaankin sitten hintoja korottaa mielin määrin.

Pitkän taantuman jälkeen työllisyys on lähtenyt kasvuun koko maassa. Pirkanmaalla voimme olla myös tyytyväisiä tilanteeseen. Toivoa sopii, että tilanne maailmalla pysyy suotuisana myös suomen viennin näkökulmasta. Nyt on huolehdittava siitä, että ihmiset saavat oikeanlaista koulutusta ja työllistyvät aloille joilla työtä riittää. Paljon puhutaan jo työvoimapulasta. Pitkään työttömänä olleet tarvitsevat apua ja tukea uuden työn opetteluun ja ammatin opiskeluun. On todella murheellista, että nykyinen maan hallitus ei ymmärrä Pirkanmaalla tehtyä hyvää työtä näiden palveluiden eteen, vaan kokeilu lopetetaan. Kokeilun lopettamisen taustalla taitaa olla halu työllisyyspalveluiden ulkoistamiseen. Liian hyvin hoidettu työ julkisena palveluna kaupunkien toimesta ei käy.

Ammatillisen koulutuksen laadusta on huolehdittava. Uusi ammatillisen koulutuksen reformi on todellisuudessa säästötoimenpide. Opiskelua siirretään entistä enemmän työpaikoille ja odotetaan, että yrittäjät kouluttavat opiskelijat ammattiin. En usko, että kovinkaan monella pienellä tai edes keskisuurille yrityksellä on resursseja irroittaa henkilökohtaista ohjaajaa jokaiselle harjoitteluun tulevalle nuorelle. Ammatillisen koulutuksen työssä oppimisjaksoja on kehitettävä yhdessä yritysten kanssa. Näin saadaan luotua nuorelle hyvä kontakti työelämään jo varhaisessa vaiheessa. Huolella suunniteltu työharjoittelujakso tuo lisäarvoa niin yritykselle kuin nuorellekin. Jos työpaikalle mennään ilman mitään suunnitelmaa siitä, mitä pitäisi oppia, todennäköisin tulos on sekä nuoren että ohjaajan turhautuminen. Yritysten kanssa yhdessä on kehitettävä ammattikoulutuksen sisältöä. Ammattiin kouluttaudutaan, jotta päästään työskentelemään, saadaan palkkaa, jolla elää ihmisarvoista elämää ja työtä tehdessä viedään yritystä kohti yrittäjän asettamia tavoitteita. Onhan hyvinvoiva yritys myös hyvä työpaikka.

Olen huolestuneena seurannut viimeaikojen kovenevaa suhtautumista palkansaajia kohtaan. Suostua pitäisi mihin tahansa, keskitettyjä sopimuksia ei saisi olla, minimi palkoista pitäisi luopua, irtisanomissuojaa halutaan heikentää jne. Mielestäni Suomessa on ollut rakentava ja kantava sopimisen kulttuuri koko oman elinaikani. Sitä ei saa romuttaa! Neuvottelu on tasavertainen vain silloin, kun neuvottelevat osapuolet ovat tasavertaisessa asemassa. Yksittäinen työntekijä ei ole tasavertainen neuvottelukumppani työnantajansa kanssa, koska toisella on mahdollisuus kiristää työntekijän perheen toimeentulolla. Uskon edelleen, että suurin osa yrityksistämme ymmärtää työntekijän merkityksen yrityksen toiminnassa ja työpaikoilla halutaan puhaltaa yhteiseen hiileen myös huonoina aikoina. Kuitenkin lisääntyvässä määrin kuulee viestiä myös toisenlaisesta suunnasta, suunnasta jossa työntekijään suhtaudutaan kuin yittäjän/ yrityksen omistajien verenimijään, jolla ei ole muuta arvoa kuin tuottaa mahdollisimman vähän haittaa ja mahdollisimman paljon tuotosta jolla tienata rahaa. Tällaisia yrityksiä varten on oltava yhdessä sovitut pelisäännöt jotka koskevat kaikkia.

Enenevässä määrin meillä on työntekijöitä, jotka työssä käynnin lisäksi joutuvat turvautumaan sosiaalietuuksiin, koska palkalla ei tule toimeen. Kuntien ja valtion toimintojen kilpailutuksessa on tulevaisuudessa otettava huomioon myös laadulliset ja eettiset tekijät. Pelisääntöjen pitää olla reilut ja ihmisten oikeuksia ei voi polkea kovien markkinoiden menestyksen puolesta.

 

Kantavan työelämän ja pitävän perusturvan puolesta,

Hanna Laine