Minun tarinani


Olen 46 vuotias lähihoitaja. Työskentelen esiopetuksessa päivähoitajana. Työurani olen aloittanut myyjänä pienessä paperitarvike ja lelukaupassa. Kerron teille, miksi pyrin eduskuntaan ja miksi voin olla hyvä ehdokas juuri sinulle.

Syksyllä 2000 minua kysyttiin ehdokkaaksi kuntavaaleihin SDP:n listalle. Mietin, että miksi ihmeessä? Mitä minulla on annettavaa? Politiikka ei minua kiinnostanut, oli tärkeämpää tekemistä. Olin juuri valmistunut lähihoitajaksi ja tein sijaisuuksia lyhyissä pätkissä eri päiväkoteihin ja vanhuspalveluihin. Olin yksin vastuussa kahdesta lapsestani ja päivittäinen toimeentulosta huolehtiminen oli ajatuksissa päällimmäisenä.
Minua ehdokkaaksi pyytänyt henkilö kertoi syyn, miksi minua pyysi. Olin juuri suorittanut lähihoitaja opintoni kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Minulla oli sisua ja myös kokemusta siitä miten pärjätä kun asiat eivät suju helpoimmalla tavalla. Olin opiskelun aikana ohjannut liikuntaseuran pienten lasten liikuntaleikkikouluja, koska halusin myös omille lapsilleni hyvän harrastuksen, eikä sellaista kohtuulliseen hintaan ollut kotikunnassa tarjolla. Olin useissa keskusteluissa hänen kanssaan tuonut esiin yhteiskunnan epäkohtia sekä kertonut ratkaisuja niihin. Hänen mielestään minulla olisi paljonkin annettavaa meidän kaikkien yhteisten asioiden hoitamiseen. Niinpä asiaa pohdittuani lähdin ehdolle ja pääsin myös läpi valtuustoon.

Nyt vuonna 2018 elämäntilanteeni on muuttunut paljon noista ajoista. Lapset ovat aikuisia ja pärjäävät hyvin elämässään. Minulla on  puoliso ja meillä yhteinen oma koti sekä vakituinen työpaikka. Harrastan koiran kanssa ulkoilua. Olen edelleen mukana kuntapolitiikassa, tällä hetkellä Kangasalan valtuuston puheenjohtajana. Olen mukana myös Pirkanmaan maakuntahallituksen työssä. Kokemusta yhteisten asioiden hoitamisesta on karttunut valtavasti. En kuitenkaan unohda koskaan niitä vaikeita polkuja joita elämässäni olen kulkenut. Edelleen olen sisukas, aktiivinen ja innokas työskentelemään epäkohtien korjaamiseksi.

Sitä hyvinvointivaltiota, joka tarjosi minulle mahdollisuuden selviytyä elämän haasteista, hajoitetaan. Työelämän tasapainoa horjutetaan ja heikoimmin toimeentulevien uskoa tulevaisuuteen murennetaan. Työskentelen edelleen lähihoitajana varhaiskasvatuksessa, nyt vakituisessa työsuhteessa. Palkka tässä tehtävässä on pieni ja työ erittäin vastuullista. KIKY sopimus vei muun muassa 1/3 osan lomarahoista, joita tiedän monen perheen kipeästi tarvitsevan. Pidän tätä erittäin epäreiluna ratkaisuna meitä pieni palkkaisia julkisen puolen työntekijöitä kohtaan. Etenkin, kun raha otettiin valtionosuuksista kunnilta saman tien pois ja sillä katettiin yksityisen puolen työnantajamaksujen alennuksen aiheuttama valtion tulojen vähennys.

Olen todella huolissani työelämän ja palveluiden tulevaisuudesta. Palkansaajien asemaa heikennetään ja julkiset palvelut yritetään saada rahantekokoneiksi pörssiyhtiöille. Ei ole lainkaan selvää, että tulevaisuudessa nuoret voivat opiskella haluamalleen alalle vanhempien tulotasosta riippumatta. Ilmassa on myös paljon vastakkainasettelua. Minusta on aivan yhtä tärkeää huolehtia lasten ja nuorten koulutuksesta kuin vanhusten palveluista. Hajoita ja hallitse – ajattelu ei sovi hyvin voidaan yhteiskuntaan. Palkansaajalla tulee olla mahdollisuus elää palkallaan ja pienyrittäjän saada toimeentulonsa yrityksestään. Tämä on mahdollista yhdessä sopimalla ja tekemällä. Olen nyt eduskuntavaaliehdokkaana koska: 1. Haluan työelämään pelisäännöt jotka on yhdessä sovittu. 2. Palveluiden pitää olla kaikkien saatavilla eivätkä ne voi olla pörssiyritysten rahantekokoneita. 3. Jokaisen on voitava uskoa tulevaisuuteen ja luottaa siihen, että vaikeissa hetkissä ei jätetä yksin.

Tarvitaan oikeudenmukaisuutta, halua sopia ja tahtoa tehdä yhdessä!

Yhtiöittämiskikkailulla lisää palkansaaja köyhyyttä?

YLE nosti verkkosivuillaan 7.11.2018 esiin huolestuttavan asian. Kunnat yhtiöittävät toimintojaan ja näissä perustettavissa yhtiöissä harjoitetaan työehtosopimuksilla kikkailua niin, että työntekijöiden palkat saatavat laskea jopa useita satoja euroja kuukaudessa.

Yhtiöittäminen on asia jota sinällään en vastusta. Se tuo mukanaan myös mahdollisuuksia nopeaan toimintaan. Merkittävä asia on myös se, että yhtiössä tehtävät investoinnit keventävät poistojen määrää kaupungin taloudessa.

Yhtiöittäminen ei kuitenkaan saa olla keino keplotella ihmisten palkoilla. Kuntaliitto on yleiskirjeessään 3.9.2009 antanut yhdessä kunnallisen työmarkkinalaitoksen kanssa  suosituksen, että perustaessaan tytäryhteisöitä tai säätiöitä kunnat ja kuntayhtymät päättäisivät samalla liittyä Palvelulaitosten työnantajayhdistyksen jäseniksi ( nykyään nimeltään avaintyönantajat Avainta ry). Tästä huolimatta kunnalliset yhtiöt ovat aloittaneet järjestäytymisen muiden alojen työnantajajärjestöihin, jolloin henkilökuntaan sovellettava työehtosopimus on myös kyseessä olevan alan sopimus. Sinänsä on jo murheellista se, että meillä on sopimuksia joissa on heikommat palkat samasta työstä. Lisäksi nyt pelataan ihmisten toimeentulolla vaihtamalla työnantajan nimi ja teettämällä samaa työtä vain pienemmällä palkalla. Tämä ei tunnu mitenkään oikeudenmukaiselta. 

Suomi on kallis maa asua. Hyvinvointivaltion perusasioita on ollut, että työllä on mahdollista tulla toimeen ja elättää perheensä sekä elää muutoinkin ihmisarvoista elämää. Tätä hyvinvointia ollaan kovaa vauhtia romuttamassa. Palkansaajia kohdellaan enenevässä määrin kuin esineitä. Siirrellään sinne ja tänne, sanelemalla yritetään muuttaa asemaa ja työehtoja ja usein vielä onnistutaankin. Perästä vielä kysytään: mihin on kadonnut työmotivaatio?

Työehtosopimuksilla keinotteluun on loputtava. Työelämässä pitää olla oikeudenmukaisuutta ja asioista pitää sopia ei sanella. Toivon julkiselta puolelta järkevää vastuunkantoa. Julkisen puolen  palkansaajat ovat myös veronmaksajia!

Hanna Laine

Työllä on tultava toimeen!

Suomalaisessa yhteiskunnassa on työllä ollut aina tärkeä rooli. On pidetty tärkeänä, että perheen toimeentulon on taannut palkkatyöstä saatu tulo. Tänä päivänä työelämä on saamassa yhä kovempia piirteitä. Työstä ei haluttaisi maksaa kunnollista palkkaa, vaan pyritään keinolla millä hyvänsä pätkimään ja paloittelemaan työtä. Tämä kehitys on saanut lisävoimaa, kun kovat markkinat ovat kääntäneet rahaa haistavan nenänsä kohti yhteiskunnan jäsenilleen tuottamia palveluita. Viime vuosina on saatu huomata, että yhä useammat suuret yhtiöt eivät halua työllistää ammattitaitoisia työntekijöitä kokopäiväseen työsuhteeseen. Tarjoamalla vain osa-aikaista ja pätkätyötä ne säästävät mm. henkilöstön lomakustannuksissa. Ihmisen on joko otettava vastaan kaksi pätkätyötä tai käännyttävä toimeentulotuen hakijaksi. Nollatuntisopimusten määrä on kasvanut hurjasti. Niiden perheiden määrä, joissa huoltaja käy työssä ja siitä huolimatta on toimeentulotuki asiakas, on jatkuvasti nousemassa. Tämä on puhdasta taloudellista tukea veronmaksajien kukkarosta kasvottomien osakkeenomistajien pohjattomaan taskuun.  Myös pienet paikalliset yrittäjät halutaan jyrätä markkinoilta pois. Tarjouksia erilaisista töistä tehdään niin matalalla hinnalla, että siinä pienyrittäjä on kummissaan. Kasvottoman suuryrityksen saatua riittävä monopoliasema markkinoilla, voidaankin sitten hintoja korottaa mielin määrin.

Pitkän taantuman jälkeen työllisyys on lähtenyt kasvuun koko maassa. Pirkanmaalla voimme olla myös tyytyväisiä tilanteeseen. Toivoa sopii, että tilanne maailmalla pysyy suotuisana myös suomen viennin näkökulmasta. Nyt on huolehdittava siitä, että ihmiset saavat oikeanlaista koulutusta ja työllistyvät aloille joilla työtä riittää. Paljon puhutaan jo työvoimapulasta. Pitkään työttömänä olleet tarvitsevat apua ja tukea uuden työn opetteluun ja ammatin opiskeluun. On todella murheellista, että nykyinen maan hallitus ei ymmärrä Pirkanmaalla tehtyä hyvää työtä näiden palveluiden eteen, vaan kokeilu lopetetaan. Kokeilun lopettamisen taustalla taitaa olla halu työllisyyspalveluiden ulkoistamiseen. Liian hyvin hoidettu työ julkisena palveluna kaupunkien toimesta ei käy.

Ammatillisen koulutuksen laadusta on huolehdittava. Uusi ammatillisen koulutuksen reformi on todellisuudessa säästötoimenpide. Opiskelua siirretään entistä enemmän työpaikoille ja odotetaan, että yrittäjät kouluttavat opiskelijat ammattiin. En usko, että kovinkaan monella pienellä tai edes keskisuurille yrityksellä on resursseja irroittaa henkilökohtaista ohjaajaa jokaiselle harjoitteluun tulevalle nuorelle. Ammatillisen koulutuksen työssä oppimisjaksoja on kehitettävä yhdessä yritysten kanssa. Näin saadaan luotua nuorelle hyvä kontakti työelämään jo varhaisessa vaiheessa. Huolella suunniteltu työharjoittelujakso tuo lisäarvoa niin yritykselle kuin nuorellekin. Jos työpaikalle mennään ilman mitään suunnitelmaa siitä, mitä pitäisi oppia, todennäköisin tulos on sekä nuoren että ohjaajan turhautuminen. Yritysten kanssa yhdessä on kehitettävä ammattikoulutuksen sisältöä. Ammattiin kouluttaudutaan, jotta päästään työskentelemään, saadaan palkkaa, jolla elää ihmisarvoista elämää ja työtä tehdessä viedään yritystä kohti yrittäjän asettamia tavoitteita. Onhan hyvinvoiva yritys myös hyvä työpaikka.

Olen huolestuneena seurannut viimeaikojen kovenevaa suhtautumista palkansaajia kohtaan. Suostua pitäisi mihin tahansa, keskitettyjä sopimuksia ei saisi olla, minimi palkoista pitäisi luopua, irtisanomissuojaa halutaan heikentää jne. Mielestäni Suomessa on ollut rakentava ja kantava sopimisen kulttuuri koko oman elinaikani. Sitä ei saa romuttaa! Neuvottelu on tasavertainen vain silloin, kun neuvottelevat osapuolet ovat tasavertaisessa asemassa. Yksittäinen työntekijä ei ole tasavertainen neuvottelukumppani työnantajansa kanssa, koska toisella on mahdollisuus kiristää työntekijän perheen toimeentulolla. Uskon edelleen, että suurin osa yrityksistämme ymmärtää työntekijän merkityksen yrityksen toiminnassa ja työpaikoilla halutaan puhaltaa yhteiseen hiileen myös huonoina aikoina. Kuitenkin lisääntyvässä määrin kuulee viestiä myös toisenlaisesta suunnasta, suunnasta jossa työntekijään suhtaudutaan kuin yittäjän/ yrityksen omistajien verenimijään, jolla ei ole muuta arvoa kuin tuottaa mahdollisimman vähän haittaa ja mahdollisimman paljon tuotosta jolla tienata rahaa. Tällaisia yrityksiä varten on oltava yhdessä sovitut pelisäännöt jotka koskevat kaikkia.

Enenevässä määrin meillä on työntekijöitä, jotka työssä käynnin lisäksi joutuvat turvautumaan sosiaalietuuksiin, koska palkalla ei tule toimeen. Kuntien ja valtion toimintojen kilpailutuksessa on tulevaisuudessa otettava huomioon myös laadulliset ja eettiset tekijät. Pelisääntöjen pitää olla reilut ja ihmisten oikeuksia ei voi polkea kovien markkinoiden menestyksen puolesta.

 

Kantavan työelämän ja pitävän perusturvan puolesta,

Hanna Laine