Itsenäisyyspäivän lähestyessä tulee mietittyä tuon päivän merkitystä nyky hetken suomalaisille. Me, tämän hetken työikäiset, olemme saaneet suunnattoman arvokkaan lahjan – itsenäisen hyvinvointivaltion, joka tarjoaa meille runsaasti mahdeollisuuksia koulutukseen, työhön, perheestä huolehtimiseen, vapaa-aikaan ja turvaan.
Meillä on vahva perusluotto siihen, että lapsemme saavat hoivaa ja koulutuksen, ja että saamme apua ja tukea, kun elämäntilanne niin vaatii. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita emme voi ottaa itsestäänselvyytenä. Nämä ovat asioita, joiden eteen pitää joka päivä tehdä tietoisia tekoja ja päätöksiä, jotta myös jälkipolvemme saavat nauttia samasta perusluottamuksen tunteesta yhteiskuntaamme kohtaan.
Suomen itsenäisyyden eteen on taisteltu ja menetykset taisteluissa ovat olleet raskaat. Tahto yhteisestä, omasta maasta on ollut vahva ja se tahto on yhdistänyt pienen maan kansan. Elämme nyt aikaa, jossa Euroopassa käydään sotaa, olemme juuri selviämässä pandemiasta ja sen jälkiä korjataan vielä pitkään. Myös ilmastonmuutos ja kiihtyvä luontokato luovat globaaleja haasteita. Hyvinvointivaltion kohtalon kysymyksiä on, haluammeko selvitä näistä kivikkoisista mäistä, nyt kohdatuista haasteista yhdessä?
Tämän hetken haasteet Suomessa eivät ole samalla tapaa verrattavissa isovanhempiemme sota-ajan ja sen jälkeisen rakentamisen ajan haasteisiin, mutta ne ovat toistaiseksi kovimmat, joita meidän sukupolvemme on kohdannut ja joidenka jälkiseurauksia joudumme vielä kohtaamaan. Meidän tehtävämme on ratkaista mihin suuntaan Suomea rakennetaan – haluammeko maan, jossa huolehditaan edelleen kaikista, ylläpidetään hyvinvointia ja turvaverkkoa joka kantaa, kun kohtaamme ongelmia?
Hyvinvointivaltio on rakennettu työllä, halulla luoda turvallisuutta ja mahdollisuuksia kaikille, ei vain niille, jotka sattuvat syntymään vaurauden keskelle. Työllä me saamme myös pidettyä Suomen hyvinvoinnin yllä. Työvoimapulan aikana, on tärkeää ottaa vastaan jokaisen työpanos. Toisilla se on suurempi, toisen voimat riittävät pienempään. Sillä, että arvostamme jokaisen panostusta ja kannustamme kaikkia antamaan osansa, on valtava merkitys. Jokaisen meistä on voitava tuntea olevansa arvokas osa yhteiskuntaa.
Rakennetaan myös tulevaisuuden Suomesta yhteiskunta, jossa tehdään työtä yhteisen hyvinvoinnin eteen. Vain niin saamme voimavarat riittämään lasten kasvun ja oppimisen turvaamiseen, arvokkaan vanhuuden hoivan riittävyyteen ja muun turvaverkon ylläpitoon.
Tehdään se yhdessä!
Hanna Laine
