Olen 46 vuotias lähihoitaja. Työskentelen esiopetuksessa päivähoitajana. Työurani olen aloittanut myyjänä pienessä paperitarvike- ja lelukaupassa. Kerron teille, miksi pyrin eduskuntaan ja miksi voin olla hyvä ehdokas juuri sinulle.
Syksyllä 2000 minua kysyttiin ehdokkaaksi kuntavaaleihin SDP:n listalle. Mietin, että miksi ihmeessä? Mitä minulla on annettavaa? Politiikka ei minua kiinnostanut, oli tärkeämpää tekemistä. Olin juuri valmistunut lähihoitajaksi ja tein sijaisuuksia lyhyissä pätkissä eri päiväkoteihin ja vanhuspalveluihin. Olin yksin vastuussa kahdesta lapsestani ja päivittäinen toimeentulosta huolehtiminen oli ajatuksissa päällimmäisenä.
Minua ehdokkaaksi pyytänyt henkilö kertoi syyn, miksi minua pyysi. Olin juuri suorittanut lähihoitaja- opintoni kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Minulla oli sisua ja myös kokemusta siitä, miten pärjätä, kun asiat eivät suju helpoimmalla tavalla. Olin opiskelun aikana ohjannut liikuntaseuran pienten lasten liikuntaleikkikouluja, koska halusin myös omille lapsilleni hyvän harrastuksen, eikä sellaista kohtuulliseen hintaan ollut kotikunnassa tarjolla. Olin useissa keskusteluissa hänen kanssaan tuonut esiin yhteiskunnan epäkohtia, sekä kertonut ratkaisuja niihin. Hänen mielestään minulla olisi paljonkin annettavaa meidän kaikkien yhteisten asioiden hoitamiseen. Niinpä asiaa pohdittuani lähdin ehdolle ja pääsin myös läpi valtuustoon.
Nyt, vuonna 2018 elämäntilanteeni on muuttunut paljon noista ajoista. Lapset ovat aikuisia ja pärjäävät hyvin elämässään. Minulla on puoliso ja meillä yhteinen oma koti, sekä vakituinen työpaikka. Harrastan koiran kanssa ulkoilua. Olen edelleen mukana kuntapolitiikassa, tällä hetkellä Kangasalan valtuuston puheenjohtajana. Olen mukana myös Pirkanmaan maakuntahallituksen työssä. Kokemusta yhteisten asioiden hoitamisesta on karttunut valtavasti. En kuitenkaan unohda koskaan niitä vaikeita polkuja joita elämässäni olen kulkenut. Edelleen olen sisukas, aktiivinen ja innokas työskentelemään epäkohtien korjaamiseksi.
Sitä hyvinvointivaltiota, joka tarjosi minulle mahdollisuuden selviytyä elämän haasteista, hajotetaan. Työelämän tasapainoa horjutetaan ja heikoimmin toimeentulevien uskoa tulevaisuuteen murennetaan. Työskentelen edelleen lähihoitajana varhaiskasvatuksessa, nyt vakituisessa työsuhteessa. Palkka tässä tehtävässä on pieni ja työ erittäin vastuullista. KIKY sopimus vei muun muassa 1/3 osan lomarahoista, joita tiedän monen perheen kipeästi tarvitsevan. Pidän tätä erittäin epäreiluna ratkaisuna meitä pienipalkkaisia julkisen puolen työntekijöitä kohtaan. Etenkin, kun raha otettiin valtionosuuksista kunnilta saman tien pois ja sillä katettiin yksityisen puolen työnantajamaksujen alennuksen aiheuttama valtion tulojen vähennys.
Olen todella huolissani työelämän ja palveluiden tulevaisuudesta. Palkansaajien asemaa heikennetään ja julkiset palvelut yritetään saada rahantekokoneiksi pörssiyhtiöille. Ei ole lainkaan selvää, että tulevaisuudessa nuoret voivat opiskella haluamalleen alalle vanhempien tulotasosta riippumatta. Ilmassa on myös paljon vastakkainasettelua. Minusta on aivan yhtä tärkeää huolehtia lasten ja nuorten koulutuksesta kuin vanhusten palveluista. Hajoita ja hallitse – ajattelu ei sovi hyvinvointiyhteiskuntaan. Palkansaajalla tulee olla mahdollisuus elää palkallaan ja pienyrittäjän saada toimeentulonsa yrityksestään. Tämä on mahdollista yhdessä sopimalla ja tekemällä. Olen nyt eduskuntavaaliehdokkaana, koska: 1. Haluan työelämään pelisäännöt jotka on yhdessä sovittu. 2. Palveluiden pitää olla kaikkien saatavilla, eivätkä ne voi olla pörssiyritysten rahantekokoneita. 3. Jokaisen on voitava uskoa tulevaisuuteen ja luottaa siihen, että vaikeissa hetkissä ei jätetä yksin.
Tarvitaan oikeudenmukaisuutta, halua sopia ja tahtoa tehdä yhdessä!
Kiitos mielipiteestäsi.
HYvää uutta vuotta,
Hanna