Täysistunto puheenvuoro toimeentulotukilaista

Arvoisa herra puhemies,

Hallitus esittää nyt uudistusta, joka nimellisesti kulkee ”kokonaisuudistuksen” nimellä, mutta jonka todellinen sisältö on sarja heikennyksiä kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Kyse ei ole hienosäädöstä, vaan leikkauksista, joilla louhitaan suoraan suomalaisen vähimmäisturvan perustaa.

Hallitus leikkaa toimeentulotuen perusosaa, kiristää sanktioita, kaventaa terveydenhuoltomenojen korvaamista ja poistaa 150 euron suojaosan – sen viimeisen mekanismin, joka on tukenut pienimuotoisen työn tekemistä ja auttanut ihmisiä ottamaan edes pieniä askeleita kohti työtä ja parempaa arkea.

Arvoisa puhemies, nämä esitykset eivät lisää kenenkään toimintakykyä, ne lisäävät köyhyyttä. Eivät ne myöskään vahvista itsenäistä selviytymistä – ne tekevät siitä monelle mahdotonta. Hallitus itse myöntää, että toimeentulotuen saajat ovat pienituloisimpia ja moniongelmaisimpia ihmisiä tässä maassa. Silti hallitus leikkaa suoraan ihmisiltä, jotka harvoin pystyvät omin voimin parantaa tilannettaan.

Perustuslain 19 § on yksiselitteinen: ihmisellä on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Nyt esitettävät leikkaukset pudottavat perusosan tason niin alas, ettei se enää riitä kattamaan ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Hallitus rikkoo sekä perusoikeuksien, että kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ydintä.

Leikkaukset eivät myöskään ole järkevää työvoimapolitiikkaa. Hallitus vaatii siirrettäväksi työttömyyspalveluihin ihmisiä, jotka eivät edes kykene työskentelemään. Tätä ei esitetä siksi, että se auttaisi heitä, vaan siksi, että järjestelmä voisi sanktion varjolla leikata heidän toimeentuloaan. Tämä vie resursseja niiltä, jotka oikeasti hyötyisivät työllisyyspalveluista, ja sysää kaikkein haavoittuvimmat ihmiset yhä syvempään syrjäytymiseen.

Arvoisa puhemies,

tästä kokonaisuudesta puuttuu kokonaan inhimillisyys. Sanktiot voivat olla jopa 50 prosenttia – puolen perusosan leikkaus – ihmiseltä joka ehkä jo nyt nukkuu ystävän sohvan nurkassa, jonottaa velkaneuvontaan tai yrittää selvitä mielenterveyden ongelmien kanssa. Samaan aikaan lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa toimeentulon heikennyksistä, vaikka he eivät voi vaikuttaa tukijärjestelmän päätöksiin.

Erityisen kylmäävää on suojaosan poistaminen. Hallitus vaikeuttaa niiden ihmisten asemaa, jotka yrittävät tehdä edes vähän töitä. Jokainen tienattu euro vähennetään jatkossa täysimääräisesti toimeentulotuesta. Viesti on selvä: älä yritä, älä tee pieniä töitä, älä etene askel kerrallaan. Se on taloudellisesti järjetöntä ja inhimillisesti väärin.

Arvoisa puhemies,

tämä esitys ei paranna kenenkään elämää. Se ei luo yhteiskuntaan luottamusta, vaan pelkoa. Siksi tämä lakiesitys pitää hylätä. Ihmisen arvo ei riipu siitä, mihin elämä kuljettaa. Meidän tehtävämme on varmistaa, että myös heikoin tulee nähdyksi, ei rangaistuksi.

Minun tarinani


Olen 46 vuotias lähihoitaja. Työskentelen esiopetuksessa päivähoitajana. Työurani olen aloittanut myyjänä pienessä paperitarvike- ja lelukaupassa. Kerron teille, miksi pyrin eduskuntaan ja miksi voin olla hyvä ehdokas juuri sinulle.

Syksyllä 2000 minua kysyttiin ehdokkaaksi kuntavaaleihin SDP:n listalle. Mietin, että miksi ihmeessä? Mitä minulla on annettavaa? Politiikka ei minua kiinnostanut, oli tärkeämpää tekemistä. Olin juuri valmistunut lähihoitajaksi ja tein sijaisuuksia lyhyissä pätkissä eri päiväkoteihin ja vanhuspalveluihin. Olin yksin vastuussa kahdesta lapsestani ja päivittäinen toimeentulosta huolehtiminen oli ajatuksissa päällimmäisenä.
Minua ehdokkaaksi pyytänyt henkilö kertoi syyn, miksi minua pyysi. Olin juuri suorittanut lähihoitaja- opintoni kahden pienen lapsen yksinhuoltajana. Minulla oli sisua ja myös kokemusta siitä, miten pärjätä, kun asiat eivät suju helpoimmalla tavalla. Olin opiskelun aikana ohjannut liikuntaseuran pienten lasten liikuntaleikkikouluja, koska halusin myös omille lapsilleni hyvän harrastuksen, eikä sellaista kohtuulliseen hintaan ollut kotikunnassa tarjolla. Olin useissa keskusteluissa hänen kanssaan tuonut esiin yhteiskunnan epäkohtia, sekä kertonut ratkaisuja niihin. Hänen mielestään minulla olisi paljonkin annettavaa meidän kaikkien yhteisten asioiden hoitamiseen. Niinpä asiaa pohdittuani lähdin ehdolle ja pääsin myös läpi valtuustoon.

Nyt, vuonna 2018 elämäntilanteeni on muuttunut paljon noista ajoista. Lapset ovat aikuisia ja pärjäävät hyvin elämässään. Minulla on  puoliso ja meillä yhteinen oma koti, sekä vakituinen työpaikka. Harrastan koiran kanssa ulkoilua. Olen edelleen mukana kuntapolitiikassa, tällä hetkellä Kangasalan valtuuston puheenjohtajana. Olen mukana myös Pirkanmaan maakuntahallituksen työssä. Kokemusta yhteisten asioiden hoitamisesta on karttunut valtavasti. En kuitenkaan unohda koskaan niitä vaikeita polkuja joita elämässäni olen kulkenut. Edelleen olen sisukas, aktiivinen ja innokas työskentelemään epäkohtien korjaamiseksi.

Sitä hyvinvointivaltiota, joka tarjosi minulle mahdollisuuden selviytyä elämän haasteista, hajotetaan. Työelämän tasapainoa horjutetaan ja heikoimmin toimeentulevien uskoa tulevaisuuteen murennetaan. Työskentelen edelleen lähihoitajana varhaiskasvatuksessa, nyt vakituisessa työsuhteessa. Palkka tässä tehtävässä on pieni ja työ erittäin vastuullista. KIKY sopimus vei muun muassa 1/3 osan lomarahoista, joita tiedän monen perheen kipeästi tarvitsevan. Pidän tätä erittäin epäreiluna ratkaisuna meitä pienipalkkaisia julkisen puolen työntekijöitä kohtaan. Etenkin, kun raha otettiin valtionosuuksista kunnilta saman tien pois ja sillä katettiin yksityisen puolen työnantajamaksujen alennuksen aiheuttama valtion tulojen vähennys.

Olen todella huolissani työelämän ja palveluiden tulevaisuudesta. Palkansaajien asemaa heikennetään ja julkiset palvelut yritetään saada rahantekokoneiksi pörssiyhtiöille. Ei ole lainkaan selvää, että tulevaisuudessa nuoret voivat opiskella haluamalleen alalle vanhempien tulotasosta riippumatta. Ilmassa on myös paljon vastakkainasettelua. Minusta on aivan yhtä tärkeää huolehtia lasten ja nuorten koulutuksesta kuin vanhusten palveluista. Hajoita ja hallitse – ajattelu ei sovi hyvinvointiyhteiskuntaan. Palkansaajalla tulee olla mahdollisuus elää palkallaan ja pienyrittäjän saada toimeentulonsa yrityksestään. Tämä on mahdollista yhdessä sopimalla ja tekemällä. Olen nyt eduskuntavaaliehdokkaana, koska: 1. Haluan työelämään pelisäännöt jotka on yhdessä sovittu. 2. Palveluiden pitää olla kaikkien saatavilla, eivätkä ne voi olla pörssiyritysten rahantekokoneita. 3. Jokaisen on voitava uskoa tulevaisuuteen ja luottaa siihen, että vaikeissa hetkissä ei jätetä yksin.

Tarvitaan oikeudenmukaisuutta, halua sopia ja tahtoa tehdä yhdessä!