Artikkelit

Julkaistu

KIRJALLINEN KYSYMYS KORANKASVATUKSEN VEROKÄYTÄNNÖISTÄ

Eduskunnan puhemiehelle

Verohallinto on uudistanut olennaisesti verotuskäytäntöjensä tulkintaa vuoden 2022 jälkeen Suomessa koirankasvattajina toimivien osalta. Osa koirankasvattajista kokee, että kaikkia koirankasvattajia käsitellään verotusteknisesti samalla tavalla riippumatta siitä, miten laajassa mittakaavassa he koiria kasvattavat. Kysymys on siitä, tulkitaanko kasvatustoiminta elinkeinotoiminnaksi vai harrastukseksi. Tämä verotuskäytäntöjen muutos on johtanut tilanteisiin, joissa koirankasvattajat ovat saaneet maksettaviksi jopa kymmenien tuhansien eurojen odottamattomia jäännösveroja eli veromätkyjä. Merkittäviä tulkintaeroja koirankasvattajien ja Verohallinnon välillä on ollut muun muassa siitä, saako emokoirien kuluja vähentää verotuksessa vai ei. Koirankasvattajien mielestä emokoirat tulkitaan nyt lemmikeiksi, vaikka koirankasvattajien mielestä niitä pitäisi verrata tuotantoeläimiin. Verottajan nykyisen tulkinnan mukaan edes emokoirien ruokintakulut eivät ole enää vähennyskelpoisia.

 Tilanne on johtanut siihen, että moni vastuullisesti toiminut kasvattaja on jo joutunut tai joutuu lopettamaan kasvatustyönsä tämän verotulkinnan takia. Tilanne on kestämätön, koska näin alalta häviää elinkeinotoimintaa ja työpaikkoja. Kasvattajat, jotka kasvattavat koiria laajassa mittakaavassa sekä toimivat työnantajina, tulisi rinnastaa tuotantohyödykkeitä valmistaviin yrittäjiin saaden näin laajemmat vähennysoikeudet. Nyt yritystoiminta ei usein kannata verottajan määrittelemillä reunaehdoilla ja tulkinnoilla.

Monien vastuullisen kasvattajan lopettaessa toimintansa, johtaa tilanne siihen, että Suomessa tulee olemaan pulaa vastuullisesti kasvatetuista koirista.  Koska kysyntää koirille kuitenkin on – ja tulee jatkossakin olemaan – tilanne ruokkii harmaata taloutta.  Näin ollen Verohallinnon tulkintaa asiassa tulisi nyt muuttaa, myös taannehtivasti elinkeinotoimintaan negatiivisesti vaikuttaneiden verokäytänteiden osalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavat kysymykset:

-Miten hallitus aikoo varmistaa, että koirankasvattajayrittäjät voivat toimia jatkossakin niin, etteivät nykyiset tulkinnalliset verokäytänteet tee heidän elinkeinostaan kannattamatonta?

-Miten hallitus aikoo verotuskäytänteitä muuttamalla varmistaa suomalaisten koirankasvattajayritysten elinkeinonharjoittamisen ja työnantajana toimimisen mahdollisuudet tulevaisuudessakin?

– Millä keinoin hallitus aikoo varmistaa, että koirankasvatuksesta ei tule harmaan talouden ja pentutehtailun valtaamaa toimintaa?

Helsingissä 04.11.2025

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­

Hanna Laine-Nousimaa [sd.]

Julkaistu

Hoivakotien turvallisuus on taattava riittävällä hoitajamitoituksella

Kahden vanhuksen kuolema hoivakodeissa järkyttää – eikä syyttä. Toinen menehtyi kuristumalla oltuaan sidottuna tuoliin ja toisen kuolemaa selvitetään parhaillaan. Nämä eivät ole yksittäisiä, irrallisia tragedioita. Ne ovat vakava varoitus siitä, mihin suuntaan vanhustenhoitoa Suomessa ollaan viemässä.

Vanhustenhoidon peruskysymys on yksinkertainen: onko paikalla riittävästi henkilökuntaa turvaamaan hoivaa, valvontaa ja inhimillistä kohtelua. Kun hoitajia on liian vähän, riski kasvaa. Riskit eivät koske vain hoidon laatua, vaan ihmishenkiä. Silloin joudutaan tekemään epätoivoisia ja vääriä ratkaisuja – kuten sitomaan ihminen tuoliin – koska ketään ei ole seuraamassa tai auttamassa. Silloin haavoittuvassa asemassa olevat asukkaat voivat joutua pahimmassa tapauksessa jopa toistensa uhreiksi.

Hallitus on tietoisesti heikentänyt hoitajamitoitusta. Tätä päätöstä perusteltiin joustolla ja kustannuksilla, mutta todellisuudessa kyse on turvallisuuden heikentämisestä. Hoitajamitoitus ei ole ideologinen kysymys, vaan konkreettinen turvatekijä. Jokainen mitoituksesta pois otettu hoitaja näkyy arjessa valvomattomina hetkinä, viivästyneenä apuna ja lisääntyvänä vaarana.

On myös puhuttava avoimesti yksityisten hoivakotien roolista. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää. Ongelma syntyy silloin, kun voittoa maksimoidaan vanhusten kustannuksella. Lain salliessa alimitoitetun henkilöstön, käyttää osa toimijoista sen täysimääräisesti hyväkseen: säästetään henkilöstöstä, koulutuksesta ja ajasta, koska ne ovat suurin kuluerä. Vanhukset maksavat tästä kovan hinnan.

Siksi riittävä ja sitova hoitajamitoitus on oltava laissa. Ei suosituksena, ei tavoitteena, vaan velvoitteena, jota valvotaan ja jonka rikkomisesta seuraa sanktioita. Ilman selkeää lainsäädäntöä markkinat eivät korjaa ongelmaa – ne pahentavat sitä.

Vanhustenhoito kertoo, millainen yhteiskunta Suomi on. Se kertoo, miten kohtelemme niitä, jotka eivät enää jaksa puolustaa itseään. Jos hyväksymme sen, että vanhuksia kuolee hoivakodeissa henkilöstöpulan vuoksi, hyväksymme samalla sen, että inhimillinen arvokkuus on neuvottelukysymys.

Näiden kuolemien jälkeen ei riitä osanotto ja selvityspyyntö. Tarvitaan poliittista vastuunkantoa ja suunnanmuutos: hoitajamitoitus on palautettava ja vahvistettava ja henkilöstöön on panostettava. Vanhusten turvallisuutta ei saa uhrata säästöjen eikä voitontavoittelun alttarille. Tämä ei ole liikaa vaadittu, vaan tämä on vähintä, mitä ihmisarvoinen yhteiskunnan pitää vanhuksilleen taata.

Hanna Laine-Nousimaa

Kansanedustaja SDP

Julkaistu

Täysistunto puheenvuoro toimeentulotukilaista

Arvoisa herra puhemies,

Hallitus esittää nyt uudistusta, joka nimellisesti kulkee ”kokonaisuudistuksen” nimellä, mutta jonka todellinen sisältö on sarja heikennyksiä kaikkein heikoimmassa asemassa oleville. Kyse ei ole hienosäädöstä, vaan leikkauksista, joilla louhitaan suoraan suomalaisen vähimmäisturvan perustaa.

Hallitus leikkaa toimeentulotuen perusosaa, kiristää sanktioita, kaventaa terveydenhuoltomenojen korvaamista ja poistaa 150 euron suojaosan – sen viimeisen mekanismin, joka on tukenut pienimuotoisen työn tekemistä ja auttanut ihmisiä ottamaan edes pieniä askeleita kohti työtä ja parempaa arkea.

Arvoisa puhemies, nämä esitykset eivät lisää kenenkään toimintakykyä, ne lisäävät köyhyyttä. Eivät ne myöskään vahvista itsenäistä selviytymistä – ne tekevät siitä monelle mahdotonta. Hallitus itse myöntää, että toimeentulotuen saajat ovat pienituloisimpia ja moniongelmaisimpia ihmisiä tässä maassa. Silti hallitus leikkaa suoraan ihmisiltä, jotka harvoin pystyvät omin voimin parantaa tilannettaan.

Perustuslain 19 § on yksiselitteinen: ihmisellä on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Nyt esitettävät leikkaukset pudottavat perusosan tason niin alas, ettei se enää riitä kattamaan ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Hallitus rikkoo sekä perusoikeuksien, että kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden ydintä.

Leikkaukset eivät myöskään ole järkevää työvoimapolitiikkaa. Hallitus vaatii siirrettäväksi työttömyyspalveluihin ihmisiä, jotka eivät edes kykene työskentelemään. Tätä ei esitetä siksi, että se auttaisi heitä, vaan siksi, että järjestelmä voisi sanktion varjolla leikata heidän toimeentuloaan. Tämä vie resursseja niiltä, jotka oikeasti hyötyisivät työllisyyspalveluista, ja sysää kaikkein haavoittuvimmat ihmiset yhä syvempään syrjäytymiseen.

Arvoisa puhemies,

tästä kokonaisuudesta puuttuu kokonaan inhimillisyys. Sanktiot voivat olla jopa 50 prosenttia – puolen perusosan leikkaus – ihmiseltä joka ehkä jo nyt nukkuu ystävän sohvan nurkassa, jonottaa velkaneuvontaan tai yrittää selvitä mielenterveyden ongelmien kanssa. Samaan aikaan lapset joutuvat kärsimään vanhempiensa toimeentulon heikennyksistä, vaikka he eivät voi vaikuttaa tukijärjestelmän päätöksiin.

Erityisen kylmäävää on suojaosan poistaminen. Hallitus vaikeuttaa niiden ihmisten asemaa, jotka yrittävät tehdä edes vähän töitä. Jokainen tienattu euro vähennetään jatkossa täysimääräisesti toimeentulotuesta. Viesti on selvä: älä yritä, älä tee pieniä töitä, älä etene askel kerrallaan. Se on taloudellisesti järjetöntä ja inhimillisesti väärin.

Arvoisa puhemies,

tämä esitys ei paranna kenenkään elämää. Se ei luo yhteiskuntaan luottamusta, vaan pelkoa. Siksi tämä lakiesitys pitää hylätä. Ihmisen arvo ei riipu siitä, mihin elämä kuljettaa. Meidän tehtävämme on varmistaa, että myös heikoin tulee nähdyksi, ei rangaistuksi.

Julkaistu

Kirjallinen kysymys lasten ja nuorten lukutaidon kehittämisestä

TIEDOTE                                                                                                                                             1.10.2025

Hanna Laine-Nousimaa: Tein kirjallisen kysymyksen suomalaisten nuorten lukutaidon kehittämisestä

Lukutaito on heikentynyt lapsilla ja nuorilla koko Suomessa. Se on kuitenkin välttämätön taito elämässä pärjäämiselle. Suomalaisten nuorten lukutaidon merkittävän heikkenemisen osoitti tuorein PISA-tutkimus vuodelta 2022. Ympäristömme on täynnä kirjoitettuja ohjeita. Ilman lukutaitoa emme pysty opiskelemaan, hakemaan töitä, noudattamaan työpaikoilla turvallisuuteen liittyvää ohjeistusta tai seuraamaan uutisista maailman tapahtumia, toteaa Hanna Laine-Nousimaa.

Nyt on korkea aika kiinnittää tähän asiaan huomiota. Ehdotan, että nostamme lukutaidon äidinkielen opetuksessa sille kuuluvaan, merkittävään asemaan. Tämä on mahdollista hyvinkin pienin toimenpitein. Esimerkiksi meillä Kangasalla on päätetty, että luokilla 3–9 luetaan neljä kirjaa lukuvuodessa. Olisikin hyvä asettaa yhteinen kansallinen tavoite lukemiselle, pohtii Laine-Nousimaa.

Lukutaidon kehittymistä tulee myös seurata ja lukutaidon haasteisin tulee saada tarvittavaa tukea. Lukemisen edellytysten täyttämiseksi, tarvitaan panostuksia myös koulukirjastoihin niissä paikoissa, joissa kirjasto ei ole aivan koulun välittömässä läheisyydessä.

Tämän perusteella esitin asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen. Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä lukutaidon parantamiseksi? Onko edellä mainituista keinoista mahdollista ottaa pikaisella aikataululla käyttöön esimerkiksi lukemisen kansallinen tavoite, ehdottaa Hanna Laine-Nousimaa.

Hanna Laine-Nousimaa

Kansanedustaja (sd.)

Kangasala

hanna.laine-nousimaa@eduskunta.fi

Puh. 040 728 9343