Kahden vanhuksen kuolema hoivakodeissa järkyttää – eikä syyttä. Toinen menehtyi kuristumalla oltuaan sidottuna tuoliin ja toisen kuolemaa selvitetään parhaillaan. Nämä eivät ole yksittäisiä, irrallisia tragedioita. Ne ovat vakava varoitus siitä, mihin suuntaan vanhustenhoitoa Suomessa ollaan viemässä.
Vanhustenhoidon peruskysymys on yksinkertainen: onko paikalla riittävästi henkilökuntaa turvaamaan hoivaa, valvontaa ja inhimillistä kohtelua. Kun hoitajia on liian vähän, riski kasvaa. Riskit eivät koske vain hoidon laatua, vaan ihmishenkiä. Silloin joudutaan tekemään epätoivoisia ja vääriä ratkaisuja – kuten sitomaan ihminen tuoliin – koska ketään ei ole seuraamassa tai auttamassa. Silloin haavoittuvassa asemassa olevat asukkaat voivat joutua pahimmassa tapauksessa jopa toistensa uhreiksi.
Hallitus on tietoisesti heikentänyt hoitajamitoitusta. Tätä päätöstä perusteltiin joustolla ja kustannuksilla, mutta todellisuudessa kyse on turvallisuuden heikentämisestä. Hoitajamitoitus ei ole ideologinen kysymys, vaan konkreettinen turvatekijä. Jokainen mitoituksesta pois otettu hoitaja näkyy arjessa valvomattomina hetkinä, viivästyneenä apuna ja lisääntyvänä vaarana.
On myös puhuttava avoimesti yksityisten hoivakotien roolista. Yrityksen tehtävä on tuottaa voittoa, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää. Ongelma syntyy silloin, kun voittoa maksimoidaan vanhusten kustannuksella. Lain salliessa alimitoitetun henkilöstön, käyttää osa toimijoista sen täysimääräisesti hyväkseen: säästetään henkilöstöstä, koulutuksesta ja ajasta, koska ne ovat suurin kuluerä. Vanhukset maksavat tästä kovan hinnan.
Siksi riittävä ja sitova hoitajamitoitus on oltava laissa. Ei suosituksena, ei tavoitteena, vaan velvoitteena, jota valvotaan ja jonka rikkomisesta seuraa sanktioita. Ilman selkeää lainsäädäntöä markkinat eivät korjaa ongelmaa – ne pahentavat sitä.
Vanhustenhoito kertoo, millainen yhteiskunta Suomi on. Se kertoo, miten kohtelemme niitä, jotka eivät enää jaksa puolustaa itseään. Jos hyväksymme sen, että vanhuksia kuolee hoivakodeissa henkilöstöpulan vuoksi, hyväksymme samalla sen, että inhimillinen arvokkuus on neuvottelukysymys.
Näiden kuolemien jälkeen ei riitä osanotto ja selvityspyyntö. Tarvitaan poliittista vastuunkantoa ja suunnanmuutos: hoitajamitoitus on palautettava ja vahvistettava ja henkilöstöön on panostettava. Vanhusten turvallisuutta ei saa uhrata säästöjen eikä voitontavoittelun alttarille. Tämä ei ole liikaa vaadittu, vaan tämä on vähintä, mitä ihmisarvoinen yhteiskunnan pitää vanhuksilleen taata.
Hanna Laine-Nousimaa
Kansanedustaja SDP