Useita vuosia on ollut Kangasalan päätöksenteon tavoitteena palauttaa lähijunan seisake Ruutanaan. Junaliikenne on entistä enemmän kannattava hanke, koska se vastaa tarpeeseen liikenteen päästöjen vähentämisestä sekä sujuvasta liikkumisesta kaupunkiseudulla.
Nyt kaupungin teettämä selvitys on karua luettavaa. Lopputulos hinnassa on järkyttävän korkea ja seisakkeen rakenne sivuraiteineen ja kallistuksen oikaisuineen tarpeeton ja liian raskas.
Selvitys ei mielestäni riittävästi huomioi Tampereen kaupunkiseudun tekemää lähijunaselvitystä, jossa todetaan, että ensimmäisessä vaiheessa hyödynnämme tehokkaasti nykyisiä raiteita, lisäämme junaliikenteen kysyntää rakentamalla mm. Ruutanan seisakkeen ja lisätään maankäyttöä seisakkeen tuntumassa sekä hankkimalla lisää junavuoroja seudun asukkaiden käyttöön.
Tehdystä selvityksestä kirjoitti myös Kangasalan-Sanomat 30.11.2022 lehdessä. Selvitys ei anna vastausta siihen, mitä on tavoiteltu. Tavoite on ollut saada ympäristöön sopiva, puurakenteinen seisake, jolla lähijunaliikenteen aloitus onnistuu. Kevyemmän rakenteen toteutuksen kustannus on miljoonien sijaan satoja tuhansia, ollen näin paljon lähempänä toteutusmahdollisuutta. Puusta rakennettu seisake on turvallinen ja se voidaan hyvin suunnitella ympäristöön sopivaksi. Muualla Suomessa on pystytty toteuttamaan seisakkeita kevyemmällä ja halvemmalla mallilla. Junasta poistumiseen ei tarvita koko junan pituista laituria, lyhyempikin riittää. Oulun seudulla esimerkiksi Limingassa, jolla junasta poistumisen käytettävät vaunut kuulutetaan hyvissä ajoin ennen seisaketta, onnistuu matkustaminen hienosti, ilman täysimittaista laituria.
Mikäli aidosti haluamme saada lähijunaliikenteen toimimaan myös Kangasalla ja parantaa joukkoliikennemahdollisuuksia Ruutanan alueella, on tärkeää selvittää nopeasti ja kohtuullisella hinnalla toteutettava vaihtoehto. Sellaisia on kyllä jo olemassa, työhön ei tarvitse lähteä tyhjästä.
Kangasalan Sanomissa 9.11.2022 ollut juttu lasten ja nuorten kasvaneesta väkivallan käytöstä oli surullista luettavaa. Tähän suuntaan on saatava muutos. Ensi vuonna tapahtuva hyvinvointialueiden aloitus on saatava sujumaan niin, että nyt käytössä oleviin, kouluilla tarjottaviin palveluihin, kuten psykologi ja kuraattori palveluihin, ei tule katkoksia. Käynnissä olevien hoitosuhteiden on jatkuttava katkeamatta muutoksen yli. On pystyttävä selkeyttämään ja parantamaan perheiden tukemiseen suunnattuja palveluja ja ne pitää myös helposti saavuttaa.
Mielenterveyspalvelut ovat olleet jo jonkin aikaa kriisissä, henkilöstöä ei ole ja jonot kasvavat. Myös tässä on löydettävä uusia, varhaisen palvelun muotoja, jotka auttavat lapsia ja nuoria. Kasvatusohjaajien ja koulunkäynnin ohjaajien määrän on oltava riittävä. Lapsia ja nuoria on autettava toimimaan niin, että he eivät päädy tilanteeseen, jossa vaarantavat oman tai toisten tulevaisuuden väkivaltaisella tai muuten tuhoisalla käytöksellä. Lasten ja nuorten on saatava kohdata aikuisia, jotka tukevat ja auttavat sekä ohjaavat oikealle tielle. Tämä on meidän jokaisen tehtävä!
Kolmannen sektorin toimijat, mm. urheiluseurat, seurakunta ja yhdistykset, ovat myös tärkeässä roolissa niin lasten ja nuorten turvallisen toiminnan järjestämisessä, kuin vanhempien tukemisessa ja yhteisöllisyyden lisäämisessä.
Vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista on meillä kaikilla. Tarvitaan rajoja, rakkautta ja välittämistä, että lapset ja nuoret voivat tuntea olevansa turvassa, eikä turvattomuus purkaudu ikävällä tavalla. Myös aikuisten on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelemme toisiamme. Vihapuhe ja vastakkainasettelu eivät rakenna turvallista ympäristöä hyvälle lapsuudelle ja nuoruudelle.
Pirkanmaan Sosialidemokraattien piirikokous on asettanut minut ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kiitos tästä luottamuksesta.
Maailman tapahtumat ovat kuluneen vuoden aikana tuoneet entistä vahvemmin esille, että sisäisen turvallisuuden rakentaminen on kaikkien yhteinen asia. Koska juuri me suomalaiset ja suomessa asuvat teemme ne toimet, joilla joko pysymme pystyssä tai kaadumme.
Kuten vanha sanonta kuuluu, maan hyvyyttä mitataan sillä, kuinka hyvin se pitää huolta heikoimmistaan. Työ, terveys ja turvallisuus luovat pohjan täysipainoiseen osallisuuteen yhteiskunnassamme. Yhtälailla yhteiskunta tarvitsee meidän panoksemme toimiakseen.
Arkielämän todellisuus ei kuitenkaan aina mene niin, että meillä jokaisella olisi kaikkia näistä kolmesta elämän kaikkina hetkinä.
Hyvinvointivaltio on rakennettu juuri sitä varten, että elämässä kohdattujen ongelmien yli autetaan ja tuetaan. Työttömyyden kohdatessa, terveysongelmien keskellä tai henkilökohtaisen turvallisuuden ollessa vaarassa, meillä on järjestelmä joka auttaa eteenpäin. Jokaisen on voitava vaikuttaa omaan elämäänsä, tulla kuulluksi ja saada apua.
Yhteiskuntamme on kohdannut suuria ja nopeita muutoksia 2000-luvun aikana. Haasteet ovat tänä päivänä ja lähitulevaisuudessa hyvin erilaisia kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.
Terveydelliset ongelmat ovat viime vuosina muuttuneet. Painopiste on siirtynyt tuki- ja liikuntaelinsairauksista mielenterveyden haasteisiin. Mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy uusiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Suurin yksittäinen syy on masennus, joka vie eläkkeelle keskimäärin yhdeksän ihmistä päivässä.
Riittävää ja oikeanlaista apua ei ole nopeasti saatavissa ja ongelmat pitkittyvät. Tämä vaikuttaa laaja-alaisesti niin opiskeluissa kuin työssä jaksamiseen.
Ihmisiin kohdistuvat odotukset menestymisestä jatkuvasti kiihtyvässä tahdissa ja muuttuvassa ympäristössä, voivat nujertaa kenet tahansa. Meidän pitää pystyä toimimaan niin, että jokainen kokee voivansa elää täysipainoista elämää omana itsenään kiinteänä ja tarpeellisena osana yhteiskuntaamme. Rimaa ei saa asettaa liian korkealle liian varhaisessa vaiheessa.
On kehitettävä ja lisättävä nopeita, matalan kynnyksen palveluita, joiden avulla ongelmat eivät pitkity. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tukea pystytään antamaan, sitä pahemmilta tilanteilta vältytään.
Lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja mielenterveysongelmien hoitoon on lisättävä matalan kynnyksen resurssia niin varhaiskasvatuksen, koulupolun kuin neuvolajärjestelmän piiriin. Nuorten aikuisten on puolestaan löydettävä helposti keskusteluapua elämän haastavissa kysymyksissä. Rutiininomaisesti toteutettaviin hoidollisiin asioihin on puolestaan kehitettävä yhä toimivampia digitaalisia ratkaisuja, jotta henkilöstöä vapautuu kohtaamista vaativiin hoidollisiin palveluihin.
Hyvinvointivaltion tulevaisuuden kantokyvyn osalta huomio tulee kiinnittää myös huoltosuhteemme nopeaan muutokseen seuraavien vuosien aikana. Vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa – toimiakseen edes nykyisellä hyvinvoinnin ja palveluiden tasolla, hyvinvointivaltiomme tarvitsee nopeaa muutoskykyä ja ihmisiä rakentamaan tätä muutosta.
Työllisyyden kasvattamisella on oleellinen rooli siinä, että hyvälaatuiset palvelut pystytään tuottamaan myös tulevaisuudessa ikääntyvälle väestölle. Myös lasten ja perheiden palvelut sekä kaikkien terveyspalvelut on pystyttävä rahoittamaan. Ketään ei ole varaa päästää putoamaan yhteiskunnan ulkopuolelle.
Tärkeitä toimia on jo onneksi myös tehty. Oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen, perhevapaauudistus ja sote-uudistus näistä suurimpina. Tästä on hyvä jatkaa. Suuret rakenteelliset muutokset vaativat pitkäjänteistä työskentelyä ja yhteistä tahtotilaa vastata jo ennakoivasti tulevaisuuden horisontissa näkyviin haasteisiin.
Jotta hyvinvointivaltio voi toimia kaikkien parhaaksi, tulee jokaisen Suomessa toimivan tuntea myös halua antaa panoksensa yhteiskunnan toimimisen eteen. Tämä halu rakentuu tiedosta, että on turvassa, kokemuksesta, että on arvokas osa yhteiskuntaa, ja on riittävä juuri omana itsenään.
Suomi on pidettävä maana, joka huolehtii kaikista ja jota kaikki haluavat rakentaa, kukin omalla panoksellaan.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta on valmisteltu useita vuosia. tämä on osin näkynyt niin, että uusia investointeja ei ole tehty ja tilat eivät enää sovi parhaalla mahdollisella tavalla nykyaikaiseen toimintaan. ensimmäisiä tehtäviä tulevalla valtuustolla on palveluverkon tarkastelu.
Näiden odottelun vuosien aikana on kuitenkin tehty myös loistavaa kehitystyötä. Monessa Pirkanmaan kunnassa on mietitty, miten palveluita voidaan tehdä paremmin ja asiakkaiden tarvetta on kuunnellen. Tästä yhtenä esimerkkinä Aamulehdenkin esiin nostama Ylöjärven lastensuojelun kehittäminen.
myös Kangasalla on tehty vahvaa kehitystyötä sote-palveluissa. Tässä esimerkkinä kaksi kehitettyä toimintamallia. Neuvolassa käyttöön otettu Vauvaperhetyö Untuvikko, joka on aloitettu 24.9.2021 sekä Nepsy-nappula, jonka kautta tarjotaan matalan kynnyksen arjen tukea lapsiperheille. Nappula on ollut käytössä keväästä 2021 alkaen. Myös muuta kehitystyötä on tehty. Oleellista kehittämisessä on, että henkilökunta on mukana tai uudistaminen on henkilökunnasta lähtöisin. silloin varmistetaan uuden mallin toimivuus myös käytännössä. Myös asiakkaiden esiin tuoma selvä tarve toimintatapojen muutokselle on hyvä lähtökohta miettiä asioita uudella tavalla.
Hyvinvointialueen toiminnan käynnistyessä, kun palveluiden toimintamalleja mietitään, on tärkeää tiedostaa, että edellä mainitsemaani kehitystyötä on tehty eri puolilla maakuntaa jo pitkään. Yhdessä on käytävä läpi parhaita käytäntöjä ja otettava niitä käyttöön riippumatta siitä missä ja kenen toimesta ne on kehitetty. Näin saadaan monipuolisesti käyttöön hyviä ja tehokkaita käytännön työssä kehitettyjä malleja.
