Hanna Laine-Nousimaa

Itsenäisyyspäivän lähestyessä tulee mietittyä tuon päivän merkitystä nyky hetken suomalaisille. Me, tämän hetken työikäiset, olemme saaneet suunnattoman arvokkaan lahjan – itsenäisen hyvinvointivaltion, joka tarjoaa meille runsaasti mahdeollisuuksia koulutukseen, työhön, perheestä huolehtimiseen, vapaa-aikaan ja turvaan. 

Meillä on vahva perusluotto siihen, että lapsemme saavat hoivaa ja koulutuksen, ja että saamme apua ja tukea, kun elämäntilanne niin vaatii. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita emme voi ottaa itsestäänselvyytenä. Nämä ovat asioita, joiden eteen pitää joka päivä tehdä tietoisia tekoja ja päätöksiä, jotta myös jälkipolvemme saavat nauttia samasta perusluottamuksen tunteesta yhteiskuntaamme kohtaan.


Suomen itsenäisyyden eteen on taisteltu ja menetykset taisteluissa ovat olleet raskaat. Tahto yhteisestä, omasta maasta on ollut vahva ja se tahto on yhdistänyt pienen maan kansan. Elämme nyt aikaa, jossa Euroopassa käydään sotaa, olemme juuri selviämässä pandemiasta ja sen jälkiä korjataan vielä pitkään. Myös ilmastonmuutos ja kiihtyvä luontokato luovat globaaleja haasteita. Hyvinvointivaltion kohtalon kysymyksiä on, haluammeko selvitä näistä kivikkoisista mäistä, nyt kohdatuista haasteista yhdessä? 


Tämän hetken haasteet Suomessa eivät ole samalla tapaa verrattavissa isovanhempiemme sota-ajan ja sen jälkeisen rakentamisen ajan haasteisiin, mutta ne ovat toistaiseksi kovimmat, joita meidän sukupolvemme on kohdannut ja joidenka jälkiseurauksia joudumme vielä kohtaamaan. Meidän tehtävämme on ratkaista mihin suuntaan Suomea rakennetaan – haluammeko maan, jossa huolehditaan edelleen kaikista, ylläpidetään hyvinvointia ja turvaverkkoa joka kantaa, kun kohtaamme ongelmia?


Hyvinvointivaltio on rakennettu työllä, halulla luoda turvallisuutta ja mahdollisuuksia kaikille, ei vain niille, jotka sattuvat syntymään vaurauden keskelle. Työllä me saamme myös pidettyä Suomen hyvinvoinnin yllä. Työvoimapulan aikana, on tärkeää ottaa vastaan jokaisen työpanos. Toisilla se on suurempi, toisen voimat riittävät pienempään. Sillä, että arvostamme jokaisen panostusta ja kannustamme kaikkia antamaan osansa, on valtava merkitys. Jokaisen meistä on voitava tuntea olevansa arvokas osa yhteiskuntaa.  

Rakennetaan myös tulevaisuuden Suomesta yhteiskunta, jossa tehdään työtä yhteisen hyvinvoinnin eteen. Vain niin saamme voimavarat riittämään lasten kasvun ja oppimisen turvaamiseen, arvokkaan vanhuuden hoivan riittävyyteen ja muun turvaverkon ylläpitoon.  

Tehdään se yhdessä!

Hanna Laine

Useita vuosia on ollut Kangasalan päätöksenteon tavoitteena palauttaa lähijunan seisake Ruutanaan. Junaliikenne on entistä enemmän kannattava hanke, koska se vastaa tarpeeseen liikenteen päästöjen vähentämisestä sekä sujuvasta liikkumisesta kaupunkiseudulla. 

Nyt kaupungin teettämä selvitys on karua luettavaa. Lopputulos hinnassa on järkyttävän korkea ja seisakkeen rakenne sivuraiteineen ja kallistuksen oikaisuineen tarpeeton ja liian raskas.

Selvitys ei mielestäni riittävästi huomioi Tampereen kaupunkiseudun tekemää lähijunaselvitystä, jossa todetaan, että ensimmäisessä vaiheessa hyödynnämme tehokkaasti nykyisiä raiteita, lisäämme junaliikenteen kysyntää rakentamalla mm. Ruutanan seisakkeen ja lisätään maankäyttöä seisakkeen tuntumassa sekä hankkimalla lisää junavuoroja seudun asukkaiden käyttöön.

Tehdystä selvityksestä kirjoitti myös Kangasalan-Sanomat 30.11.2022 lehdessä. Selvitys ei anna vastausta siihen, mitä on tavoiteltu. Tavoite on ollut saada ympäristöön sopiva, puurakenteinen seisake, jolla lähijunaliikenteen aloitus onnistuu. Kevyemmän rakenteen toteutuksen kustannus on miljoonien sijaan satoja tuhansia, ollen näin paljon lähempänä toteutusmahdollisuutta. Puusta rakennettu seisake on turvallinen ja se voidaan hyvin suunnitella ympäristöön sopivaksi.  Muualla Suomessa on pystytty toteuttamaan seisakkeita kevyemmällä ja halvemmalla mallilla. Junasta poistumiseen ei tarvita koko junan pituista laituria, lyhyempikin riittää. Oulun seudulla esimerkiksi Limingassa, jolla junasta poistumisen käytettävät vaunut kuulutetaan hyvissä ajoin ennen seisaketta, onnistuu matkustaminen hienosti, ilman täysimittaista laituria.

Mikäli aidosti haluamme saada lähijunaliikenteen toimimaan myös Kangasalla ja parantaa joukkoliikennemahdollisuuksia Ruutanan alueella, on tärkeää selvittää nopeasti ja kohtuullisella hinnalla toteutettava vaihtoehto. Sellaisia on kyllä jo olemassa, työhön ei tarvitse lähteä tyhjästä. 

Hanna Laine

Valtuuston puheenjohtaja

Kangasalan Sanomissa 9.11.2022 ollut juttu lasten ja nuorten kasvaneesta väkivallan käytöstä oli surullista luettavaa. Tähän suuntaan on saatava muutos. Ensi vuonna tapahtuva hyvinvointialueiden aloitus on saatava sujumaan niin, että nyt käytössä oleviin, kouluilla tarjottaviin palveluihin, kuten psykologi ja kuraattori palveluihin, ei tule katkoksia. Käynnissä olevien hoitosuhteiden on jatkuttava katkeamatta muutoksen yli. On pystyttävä selkeyttämään ja parantamaan perheiden tukemiseen suunnattuja palveluja ja ne pitää myös helposti saavuttaa.

Mielenterveyspalvelut ovat olleet jo jonkin aikaa kriisissä, henkilöstöä ei ole ja jonot kasvavat. Myös tässä on löydettävä uusia, varhaisen palvelun muotoja, jotka auttavat lapsia ja nuoria. Kasvatusohjaajien ja koulunkäynnin ohjaajien määrän on oltava riittävä. Lapsia ja nuoria on autettava toimimaan niin, että he eivät päädy tilanteeseen, jossa vaarantavat oman tai toisten tulevaisuuden väkivaltaisella tai muuten tuhoisalla käytöksellä. Lasten ja nuorten on saatava kohdata aikuisia, jotka tukevat ja auttavat sekä ohjaavat oikealle tielle. Tämä on meidän jokaisen tehtävä!

Kolmannen sektorin toimijat, mm. urheiluseurat, seurakunta ja yhdistykset, ovat myös tärkeässä roolissa niin lasten ja nuorten turvallisen toiminnan järjestämisessä, kuin vanhempien tukemisessa ja yhteisöllisyyden lisäämisessä.

Vastuu lasten ja nuorten hyvinvoinnista on meillä kaikilla. Tarvitaan rajoja, rakkautta ja välittämistä, että lapset ja nuoret voivat tuntea olevansa turvassa, eikä turvattomuus purkaudu ikävällä tavalla. Myös aikuisten on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten kohtelemme toisiamme. Vihapuhe ja vastakkainasettelu eivät rakenna turvallista ympäristöä hyvälle lapsuudelle ja nuoruudelle.

Hanna Laine

Kangasalan valtuuston puheenjohtaja

Hyvinvointialueen hallituksen 1. Vpj.

Kangasala

Pirkanmaan Sosialidemokraattien piirikokous on asettanut minut ehdolle ensi kevään eduskuntavaaleihin. Kiitos tästä luottamuksesta.

Maailman tapahtumat ovat kuluneen vuoden aikana tuoneet entistä vahvemmin esille, että sisäisen turvallisuuden rakentaminen on kaikkien yhteinen asia. Koska juuri me suomalaiset ja suomessa asuvat teemme ne toimet, joilla joko pysymme pystyssä tai kaadumme.

Kuten vanha sanonta kuuluu, maan hyvyyttä mitataan sillä, kuinka hyvin se pitää huolta heikoimmistaan. Työ, terveys ja turvallisuus luovat pohjan täysipainoiseen osallisuuteen yhteiskunnassamme. Yhtälailla yhteiskunta tarvitsee meidän panoksemme toimiakseen.

Arkielämän todellisuus ei kuitenkaan aina mene niin, että meillä jokaisella olisi kaikkia näistä kolmesta elämän kaikkina hetkinä.

Hyvinvointivaltio on rakennettu juuri sitä varten, että elämässä kohdattujen ongelmien yli autetaan ja tuetaan. Työttömyyden kohdatessa, terveysongelmien keskellä tai henkilökohtaisen turvallisuuden ollessa vaarassa, meillä on järjestelmä joka auttaa eteenpäin. Jokaisen on voitava vaikuttaa omaan elämäänsä, tulla kuulluksi ja saada apua. 

Yhteiskuntamme on kohdannut suuria ja nopeita muutoksia 2000-luvun aikana. Haasteet ovat tänä päivänä ja lähitulevaisuudessa hyvin erilaisia kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

Terveydelliset ongelmat ovat viime vuosina muuttuneet. Painopiste on siirtynyt tuki- ja liikuntaelinsairauksista mielenterveyden haasteisiin. Mielenterveyden sairaudet ovat yleisin syy uusiin työkyvyttömyyseläkkeisiin. Suurin yksittäinen syy on masennus, joka vie eläkkeelle keskimäärin yhdeksän ihmistä päivässä.

Riittävää ja oikeanlaista apua ei ole nopeasti saatavissa ja ongelmat pitkittyvät. Tämä vaikuttaa laaja-alaisesti niin opiskeluissa kuin työssä jaksamiseen. 

Ihmisiin kohdistuvat odotukset menestymisestä jatkuvasti kiihtyvässä tahdissa ja muuttuvassa ympäristössä, voivat nujertaa kenet tahansa. Meidän pitää pystyä toimimaan niin, että jokainen kokee voivansa elää täysipainoista elämää omana itsenään kiinteänä ja tarpeellisena osana yhteiskuntaamme. Rimaa ei saa asettaa liian korkealle liian varhaisessa vaiheessa.

On kehitettävä ja lisättävä nopeita, matalan kynnyksen palveluita, joiden avulla ongelmat eivät pitkity. Mitä varhaisemmassa vaiheessa tukea pystytään antamaan, sitä pahemmilta tilanteilta vältytään.

Lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseksi ja mielenterveysongelmien hoitoon on lisättävä matalan kynnyksen resurssia niin varhaiskasvatuksen, koulupolun kuin neuvolajärjestelmän piiriin. Nuorten aikuisten on puolestaan löydettävä helposti keskusteluapua elämän haastavissa kysymyksissä. Rutiininomaisesti toteutettaviin hoidollisiin asioihin on puolestaan kehitettävä yhä toimivampia digitaalisia ratkaisuja, jotta henkilöstöä vapautuu kohtaamista vaativiin hoidollisiin palveluihin.

Hyvinvointivaltion tulevaisuuden kantokyvyn osalta huomio tulee kiinnittää myös huoltosuhteemme nopeaan muutokseen seuraavien vuosien aikana. Vanhusten määrä suhteessa työikäisiin kasvaa – toimiakseen edes nykyisellä hyvinvoinnin ja palveluiden tasolla, hyvinvointivaltiomme tarvitsee nopeaa muutoskykyä ja ihmisiä rakentamaan tätä muutosta.

Työllisyyden kasvattamisella on oleellinen rooli siinä, että hyvälaatuiset palvelut pystytään tuottamaan myös tulevaisuudessa ikääntyvälle väestölle. Myös lasten ja perheiden palvelut sekä kaikkien terveyspalvelut on pystyttävä rahoittamaan. Ketään ei ole varaa päästää putoamaan yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tärkeitä toimia on jo onneksi myös tehty. Oppivelvollisuuden laajentaminen 18 ikävuoteen, perhevapaauudistus ja sote-uudistus näistä suurimpina. Tästä on hyvä jatkaa. Suuret rakenteelliset muutokset vaativat pitkäjänteistä työskentelyä ja yhteistä tahtotilaa vastata jo ennakoivasti tulevaisuuden horisontissa näkyviin haasteisiin.

Jotta hyvinvointivaltio voi toimia kaikkien parhaaksi, tulee jokaisen Suomessa toimivan tuntea myös halua antaa panoksensa yhteiskunnan toimimisen eteen. Tämä halu rakentuu tiedosta, että on turvassa, kokemuksesta, että on arvokas osa yhteiskuntaa, ja on riittävä juuri omana itsenään. 

Suomi on pidettävä maana, joka huolehtii kaikista ja jota kaikki haluavat rakentaa, kukin omalla panoksellaan.

Hanna Laine

Eduskuntavaaliehdokas SDP,

Kangasala, Pirkanmaa

: