Minua haastateltiin sotensuunta.fi sivustolle. Tässä linkki tekstiin.
Sotensuunta.fi sivuston haastattelu
Hyvinvointialueiden aloitus
Olen kiertänyt vaalikentällä eri puolella Pirkanmaata ahkerasti jo muutaman viikon. Eduskuntavaaleihin liittyvien asioiden lisäksi olen kuullut paljon kokemuksia hyvinvointialueen aloituksesta.
Usein olen kertonut ihmisille tiedon, että palvelut siirtyivät alueelle vasta vuoden 2023 alusta. Moni palaute on koskenut sosiaali- ja terveyspalveluja syksyn 2022 aikana. Tuolloin ne ovat kuitenkin olleet vielä kuntien palveluja.
Positiivista palautetta on tullut paljon, hoitoon pääsy on parantunut osassa kuntia. Erikoissairaanhoitoon pääsyä on helpotettu ja hoitoja on nopeutettu. Tämä on ollut todella hienoa kuulla. Paljon on kuitenkin parannettavaa, olemme vasta alkumetreillä.
Tärkeimpänä on löytää keino palauttaa henkilöstön luottamus siihen, että heidän työnsä on aidosti tärkeää ja toimintojen kehittämisessä heillä on merkittävä asema. Ilman motivoitunutta henkilöstöä emme voi onnistua. Kaikki hoito ja hoiva, sekä sosiaali- ja pelastuspalvelut lähtevät ihmisistä, jotka haluavat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin kaikkien meidän hyväksi.
Parannettavaa on erityisesti Pirhan kotisivuissa ja ylipäätään tiedon saannissa. Kotisivuilta ei löydä tarvittavia tietoja, tästä olen osaltani erittäin pahoillani. Asia on tiedostettu ja korjattavana, mutta uudistus ottaa aikansa, toista kertaa ei voi tuoda keskeneräistä tai heikosti käytettävää järjestelmää asiakkaiden käyttöön.
Kaikille pirkanmaalaisille lähetettiin kotiin esite, jossa oli oleellista tietoa Hyvinvointialueuudistuksesta. Olen kuitenkin kuullut, että tiedote ei ole mennyt kaikkiin koteihin, joissa on laatikossa tai ovessa kielletty ilmaisjakelu. Tämä on todella harmillinen virhe, koska tiedote on ollut virallinen tiedote, joka olisi pitänyt jakaa joka kotiin.
Olen Kangasalla lähettänyt muutamalle ikäihmiselle postissa ja tekstiviesteillä
puhelinnumeroita Pirhan palveluihin. Kukaan meistä luottamushenkilöistä ei kuitenkaan pysty huolehtimaan kaikesta tiedonjaosta asiakkaille, vaikka tahtoakin riittäisi – joten olen vaatinut esitteen uutta postittamista sellaisella saatteella, että se on jaettava kaikille!
Yksi iso kysymys on lääkäreiden lausunnot KELA:lle kuntoutuksen, terapian ja muiden palveluiden osalta. Jos lääkäreitä ei ole, ei lausuntoja saa, erityisesti nuorten psykiatrialla tämä on ongelma. Kela noudattaa lakia, vaikka tilanne on kriittinen. Tähän on löydettävä ratkaisuja vaikka sitten lakimuutoksilla. Tosin nuorten ongelmat eivät voi odottaa lainsäädäntöä, joten ratkaisu on löydettävä pikaisesti. Tämä asia on otettu todella vakavasti, samoin aikuispsykiatrian ongelmat. Yhteinen tahto on hoitaa nämä asiat kuntoon.
Kehitysvammaisten palveluohjauksessa on myös ongelmaa. Henkilöstöpula on merkittävä ongelma, mutta se ei lohduta yhtään itsenäisesti asuvaa kehitysvammaista, joka tarvitsee apua esim. laskujen maksuun verkkopankissa, tai muuhun asiointiin, jotta itsenäinen asuminen onnistuu.
Epäselvyyttä on myös hoitajakäyntien laskutuksessa. Erikoissairaanhoidon käynnit ovat olleet maksullisia päättäjille tiedotetun mukaan jo sairaanhoitopiirin aikaan, näitä maksuja ei ole kuitenkaan peritty. Nyt niitä on alettu periä ja tämä aiheuttaa hämmennystä. Tiedottamisella on tärkeä merkitys. Samoin meidän päättäjien pitää tähän asiaan perehtyä vielä uudelleen, koska asia ei ole ollut niin selvä, kuin olemme
ymmärtäneet.
Myös lääkärin puheluissa on erikoissairaanhoidossa ollut epäselvyyksiä. On puhelukäyntejä, joista ei mene maksua, lääkäri soittaa ja kertoo tuloksia tutkimuksista. Hoitopuhelussa kerrotaan hoito-ohjeita ja muuta tietoa, sekä keskustellaan potilaan hoidosta laajemmin. Tästä puhelusta peritään poliklinikkamaksu. Tämä on nyt yllättänyt monet ikäihmiset. Tässä myös tiedottamisella on oleellinen merkitys. Ihmisille on selvästi kerrottava, koska kyseessä on maksullinen palvelu, koska lisälaskua ei tule. Palvelumaksujen käytäntö on hyvin samanlainen kuin kuntien aikaan. Maksuja ei ole lisätty, eikä korotettu, joten sellaisia yllätyksiä ei pitäisi tulla. Laskutuksessa on ollut viiveitä – kannattaakin olla yhteydessä laskussa olevaan numeroon, jos mikään asia mietityttää. Nämä pitää hoitaa yhdessä, ketään ei saa jättää pulaan.
Näiden lisäksi olen saanut yhteydenottoja mm. omaishoidontuen myöntämisen kriteereistä, vammaisten kuljetuspalveluista ja palkkojen maksusta. Olen ollut yhteydessä näistä asioista vastaaviin viranhaltijoihin. He suhtautuvat vakavasti asiakkaiden palautteeseen ja tekevät parhaansa asioiden selvittämisessä ja
ongelmien ratkaisemisessa.
Oleellista uudistuksen onnistumisessa on nyt se, että rahoitusta ei leikata. Palvelujen painopisteen siirtäminen tavoitteen mukaan perusterveydenhuoltoon painottuvaksi ei onnistu ilman riittävää rahoitusta. Toimintatapojen muuttaminen pitää tapahtua maltilla ja asiakkaiden palveluista huolehtien niin, ettei kukaan putoa ja joudu kärsimään kohtuuttomasti.
Tarvitsemme tietoa, malttia ja yhteistyötä, jotta saamme tämän kaiken toimimaan ihmisiä palvellen koko Pirkanmaan alueella.
Aluehallituksen 1. varapuheenjohtaja,
Hanna Laine
Varhaiskasvatus kriisissä
Viimeaikoina olemme saaneet lukea siitä, että varhaiskasvatus on kriisissä. Juuri silloin, kun työllisyys on Suomessa kehittynyt hyvin ja vanhemmat tarvitsevat lapsilleen turvallisen ja hyvän varhaiskasvatuspaikan, on sen toteuttamisessa ongelmia, kuten henkilökuntapula ja lasten lisääntyneet erityistarpeet.
Koulutetut ammattilaiset ovat hyvälaatuisen hoidon, kasvatuksen ja opetuksen lähtökohta. On hienoa, että julkisen puolen sopijajärjestöt saivat eilen 7.3.2023 sovittua seuraavan kahden vuoden palkankorotukset, joilla myös varhaiskasvatuksen palkkakehitys pysyy muiden alojen mukana. Tämä omalta osaltaan vaikuttaa työssä jaksamiseen. Palkkaneuvottelut kuuluvat edunvalvontajärjestöille, niitä ei eduskunnassa käydä, mutta monta muuta asiaa siellä ratkaistaan.
Ryhmäkoko saatiin tällä hallituskaudella palautettua niin, että seitsemää yli kolmevuotiasta kohti on yksi aikuinen ja neljää alle kolmevuotiasta kohden yksi aikuinen. Tämä oli hyvä, laatua parantava muutos. Uuden varhaiskasvatuslain (voimaan 1.9.2018) mukaan henkilöstön koulutusvaatimuksia on muutettu niin, että sosionomit eivät enää voi toimia varhaiskasvatuksen opettajina. Lain siirtymäaika päättyy 2029 loppuun. Tämän jälkeen varhaiskasvatuksen henkilöstöstä on oltava 2/3 osalla varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin kelpoisuus ja näistä vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan kelpoisuus.
Tilanne on tällä hetkellä se, että pula on kaikista varhaiskasvatuksen ammattilaisista. Niin opettajista, sosionomeista kuin hoitajista. Moni varhaiskasvatuksen opettajaksi opiskeleva ei jää sinne töihin, vaan jatkaa opintojaan. Sosionomit suuntautuvat muille aloille, samoin kuin lähihoitajat, joiden palkkaus muissa tehtävissä on huomattavasti parempi. Koulutuksen aloituspaikkojen määrää on syytä tarkastella. Yksi Suomen koulutuksen vahvuuksista on ollut mahdollisuus jatkaa opintojaan eteenpäin. Samalla on tärkeää turvata riittävä valmistuvien määrä myös työelämään. Laki muutosta kelpoisuusehtojen suhteen, on syytä tarkastella uudelleen, ennen kuin siirtymäaika päättyy. Onko tarve esimerkiksi sosionomien ja varhaiskasvatuksen opettajien tehtäväjaon muutoksiin niin, että työ olisi kiinnostavampaa ja kannustavampaa molemmille? Mikä on koulutettujen hoitajien vastuu ja rooli? Miten työn sisällöstä saadaan kiinnostava ja motivoiva niin, että myös kuormittavuus vähenee? Kaikille ammattiryhmille työolosuhteiden ja työympäristön parantaminen on merkittävä asia.
On erittäin tärkeää, että varhaiskasvatuksen toiminta on hyvin suunniteltua ja tukee lapsen kasvua sekä hyvinvointia. On kuitenkin myös niin, että mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän hän kaipaa hoivaa ja turvallista ympäristöä. Hoivan antamiseksi varhaiskasvatuksessa tarvitaan osaavia ja turvallisia käsiä sekä kiireetöntä tekemistä. Onko tässä syytä ottaa askel taaksepäin ja mahdollistaa entisten päiväkotiapulaisten paluu? Sosiaali-ja terveydenhuoltoon haetaan ratkaisua hoiva-avustajien kautta, samaa koulutusmallia ja toimintaa voisi sovittaa myös varhaiskasvatukseen. Alle kolmevuotiailla ei ole vielä kiire muuhun oppimiseen, kuin turvallisesti ja rauhassa toisiin ihmisiin tutustumiseen. Uskon, että myös vanhemmille kaikkein tärkeintä on voida luottaa lapsensa turvallisiin käsiin.
Mitä isommasta lapsesta on kyse sen merkityksellisemmäksi muuttuu turvallisuuden lisäksi muu toiminta. Ikätasoon ja lapsen kehitykseen oikein suunniteltu toiminta tuo onnistumisia oppimisessa ja toisten kanssa yhdessä toimimisessa.
Riittävä henkilöstöresurssi myös isompien lasten kanssa, antaa mahdollisuuden toiminnan ohjaamisen lisäksi, huomioida lapsen persoonan ja tunteet. Jokaisella lapsella on oikeus tulla kohdatuksi ja hyväksytysi omana itsenään. Ryhmässä toimimisen taitojen harjoitteluun on tärkeää saada riittävästi tukea ja aikaa. Enemmän tukea tarvitsevien lasten huomioiminen ryhmiä muodostettaessa on avain asemassa toiminnan kannalta. Jokaisella lapsella on oikeus leikin ja oppimisen rauhaan sekä iloon. Päivistä ei saa muodostua selviytymistaistelua, ei lapsille eikä henkilökunnalle. Riittävä, lapsen tarpeisiin vastaava tuki mahdollistaa lapsen sujuvan polun varhaiskasvatuksen kautta kouluun, opintoihin ja lopulta töihin. Perusta tälle polulle luodaan kodeissa ja varhaiskasvatuksessa. Vanhempien tukeminen tehtävässään tietoa ja konkreettista ohjausta antamalla, on yksi varhaiskasvatuksen merkittävä tehtävä ja onnistuessaan vähentää tarvetta vahvemmille tukitoimille. Tärkeää on myös muistaa perhepäivähoito yhtenä varhaiskasvatuksen muotona. Pieni, kotiympäristössä toimiva ryhmä voi olla monelle perheelle hyvä vaihtoehto, kun lapsen varhaiskasvatuspaikan vaihtoehtoja mietitään.
Lopuksi voi vielä todeta, että varhaiskasvatuksella on monen lapsen elämässä merkittävä ja iso rooli. Koetut onnistumiset, hyvä suhde aikuisiin ja kavereihin, turvallisuus ja arvostus kantavat pitkälle polulla aikuisuuteen. Näiden tärkeiden kokemusten saamiseksi on toimintaympäristön oltava kasvatus- ja opetusalan ammattilaisille houkutteleva ja kannustava.
Oikeudenmukaiselle ja kestävälle talouspolitiikalle on tarvetta myös tulevaisuudessa
SDP on julkaissut talouspoliittiset linjauksensa. Kuten odotinkin, nousee niissä esiin tärkeät oikeudenmukaisuuden elementit, palveluiden turvaaminen ja ihmisten riittävä toimeentulo valtion taloudesta samalla huolehtien. Oikeudenmukaisella, työllisyyden kasvuun ja koulutukseen tähtäävällä talouspolitiikalla voidaan välttää rajut leikkauslistat ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten elämän huomattava kurjistaminen.
Toimet työllisyyden lisäämiseksi ovat ensiarvoisen tärkeitä. Koko hyvinvointiyhteiskunnan toiminta perustuu työlle ja maksetuille veroille. Näihin talkoisiin on kaikkien, siihen kykenevien osallistuttava, oikeudenmukaisella panoksella. Työllisten määrä on kasvanut 123 000 päättyvän hallituskauden aikana. Tämän hetken työllisyysaste 74,7%, on luku johon ei kovinkaan moni neljä vuotta sitten uskonut. Työllisyyden nosto 80% työllisyysasteeseen, vahvistaisi julkista taloutta jo 3 miljardin euron verran ja laskisi samalla julkisen velan suhdetta bruttokansantuotteeseen nykyistä selvästi alemmalle tasolle 2030 luvulla. Tavoitteiden pitää olla korkeat ja niitä kohti on määrätietoisesti mentävä!
Toinen tärkeä tavoite on kasvun lisääminen. Tavoite 2% vuotuisesta kasvusta on hyvä ja myös mahdollinen toteuttaa. Tuottavuutta parantamalla, työllisyyttä nostamalla sekä työvoimasta huolehtimalla. Myös talouden sopeutusta tarvitaan, mutta se on tehtävä hyvä talouskehitys turvaten. Koulutusta on vahvistettava ja osaamistasoa nostettava. Vahvaan osaamiseen pohjautuva teollisuus, jota Suomessa on jo nyt, on myös tulevaisuuden kasvun mahdollistaja. Vihreä siirtymä tuo hyvin koulutetulle ja osaavalle maalle uusia mahdollisuuksia, kunhan huolehdimme tutkimus, kehitys ja innovaatiotoiminnan riittävästä rahoituksesta.
Viime vuosien kriiseistä on selvitty ilman ennustettuja konkurssiaaltoja ja talouden huimaa romahdusta. Valtion velka suhteessa BKT:een on kyllä noussut (alle 10%), mutta ei lainkaan samalla tavalla kuin aiemmissa kriiseissä, 90-luvun lamassa (yli 40%) ja finanssikriisissä 2008 (yli 20%). Tässä tilanteessa ei ole syytä rajuihin leikkauksiin, vaan tasaiseen työllisyyttä ja kasvua tukevaan talouspolitiikkaan.