Vaalikoneet, uhka vai mahdollisuus?

Varmasti mahdollisuus sekä ehdokkaalle, että äänestäjälle. Tarkoitus vaalikoneissa on hyvä. Saattaa samoin ajatteleva ehdokas ja äänestäjä löytämään toisensa. Näin varmasti tapahtuukin ja vaalikoneet lisäksi herättävät kiinnostusta vaaleja kohtaan, mikä on hyvä asia. Uskon monen ehdokkaan toivovan, että äänestäjät lukevat myös perusteluja, joita vastauksiin on annettu, ne avaavat ehdokkaan ajattelua pelkkää valintavaihtoehtoa laajemmin. Näissä eduskuntavaaleissa ja jo muutamissa aiemmissa vaaleissa vaalikoneiden määrä on ollut iso. Kysymyksiä on koneesta riippuen 25-70. Kysymykset ovat laajoja ja vastausvaihtoehdot eivät monessa kohtaa anna mahdollisuutta omien ajatusten mukaiseen vastaamiseen. 

Minulle esimerkiksi täysin samaa mieltä ja samaa mieltä, tarkoittaa samaa asiaa. Toisissa koneissa keskellä oleva vaihtoehto on neutraali, jossain en tiedä. Kysymyksissä oli kuitenkin sellaisia, joihin kansanedustaja ei edes voi vaikuttaa, ja jos ei asu kysymystä koskevan kaupungin alueella, ei kuntapäättäjänäkään pääse vaikuttamaan. 

Monissa kysymyksissä osittain samaa mieltä ja osittain erimieltä vastaukset ovat kysymyksen asettelusta riippuen molemmat hyvinkin mahdollisia. Toisessa koneessa sama kysymys on vähän eri suunnasta aseteltu, joten toinen vastausvaihtoehto saattaa tuntua paremmalta. Tällaiset tilanteet voivat äänestäjälle kuitenkin näyttäytyä ehdokkaan ristiriitaisina vastauksina.

Olen vastannut suurten medioiden ja Duunitorin vaalikoneisiin. Joitain pieniä, yhteen aiheeseen liittyviä on saattanut mennä ohi. Ota yhteyttä, jos jokin vastaus mietityttää, vastaan mielelläni.

Linkkejä muutamaan vaalikoneeseen:

https://www.aamulehti.fi/pirkanmaa/art-2000009364143.html?share=60ab75ff40285dae2f2efd229e857e15

https://www.iltalehti.fi/eduskuntavaalit-2023/vaalikone#/

https://www.is.fi/politiikka/art-2000009383528.html

https://www.vaalikone.fi/eduskunta2023/hs

https://www.tamperelainen.fi/vaalikone/

https://duunitori.fi/vaalikone?cq_src=google_ads&cq_cmp=19668123794&cq_term=duunitori%20vaalikone&cq_plac=&cq_net=g&cq_plt=gp&gclid=CjwKCAiAr4GgBhBFEiwAgwORrfdkMoPId4yoItasebTJi7GmmNpm5L0D-Y8mj3y4riscEf61juddkxoCuWoQAvD_BwE

https://www.mtvuutiset.fi/vaalikone

MTV:n vaalikone julkaistaan 6.3. 

https://vaalit.yle.fi/ev2023/puoluekone/fi/07.html

https://nuorisoala.fi/nuorten-vaalikone-2023/#/

Parlamentaarinen peruskoulu-uudistus on toteutettava seuraavalla hallituskaudella

Suomen kilpailuvaltit maailmalla ovat tunnetusti olleet osaaminen, luovuus sekä kyky sopeutua ja muuttaa toimintatapojaan. Tavoitteenamme tulee jatkossakin olla maailman osaavin kansa, koska vain siten olemme kilpailukykyisiä ja voimme varmistaa kaikille mahdollisuuden tavoitella omia unelmiaan. 

Tavoitteen saavuttamiseksi katseemme pitää olla aina laadukkaasta varhaiskasvatuksesta lähtien kohti yhä useampaa korkeakouluttautunutta kansalaista. Tämän lisäksi on jatkuvasti huolehdittava siitä, että ihmisillä olisi aidosti mahdollisuus syventää osaamistaan ja oppia uutta myös läpi muuttuvan työelämän. 

Istuva Marinin hallitus on jo aloittanut tämän työn paikkaamalla laajasti edellisen, keskustan, kokoomuksen ja perussuomalaisten, hallituksen säätämiä massiivisia koulutusleikkauksia, jotka osuivat kipeästi jokaiselle koulutusasteelle. 

Vastaavanlaisiin koko kansakunnan osaamistasoa heikentäviin päätöksiin Suomella ei yksinkertaisesti ole enää vara, mikäli haluamme pysyä kilpailukykyisenä ja sivistystä vaalivana kansana vielä jatkossakin. Useamman hallituskauden ajan jatkuneiden koulutusleikkausten jäljiltä osaavaa työvoimaa ei ole saatu tarpeeksi ja koulutustaso on kääntynyt laskuun. Tätä me emme halua.

Tulevalla hallituskaudella tulee toteuttaa parlamentaarinen peruskoulu-uudistus. 

Jokaisen puolueen tulee olla mukana peruskoulun peruskorjauksessa – uskon, että jokainen meistä on jo tunnistanut tietyt valuviat hyvinvointivaltiomme kruununjalokivessä. Vain yhteistyöllä voimme rakentaa peruskoulun alkuperäistä ideaa kunnioittavan, perusasioista kiinni pitävän mutta tulevaisuuteen katsovan sekä uutta ja syvempää osaamista luovan toimivan peruskoulun.

Nykyisin peruskouluissa oppilaiden väliset erot osaamisessa ovat kasvaneet ja oppilaan taustan vaikutus oppimistuloksiin on voimistunut. Sosioekonomisen taustan yhteys oppilaiden osaamiseen on Suomessa ollut OECD-maiden pienimpien joukossa, mutta viimeisimmässä tutkimuksessa se on noussut keskiarvon tasolle.

Ymmärrän hyvin kentältä kuuluvan turhautumisen siihen, että peruskoulua on osittain liiaksikin kehitetty kuulematta juurikaan perusopetuksen parissa työskenteleviä opettajia tai muuta kasvatusalan henkilöstöä. Yleinen ja pitkään kuultu viesti kokeneilta opetus- ja kasvatusalan kentän ammattilaisilta on, että perustaitojen vahvistaminen on tuotava peruskoulun kehittämisen ytimeen. Tästä olen täysin samaa mieltä – myös Pisa-tulosten lasku läpi 2000-luvun viittaa samaan tarpeeseen.

Peruskoulussa pitää pystyä hankkimaan sellaiset tiedot ja taidot, että nuori todella pärjää toisen asteen koulutuksessa. Luku-, kirjoitus- ja laskutaito sekä digitaidot, kielitaito, medialukutaito, demokratiataidot ja tunnetaidot ovat tänä päivänä keskeisiä kansalaistaitoja, joiden vahvistaminen on oltava peruskoulun keskeinen tehtävä. Näiden avulla voidaan vahvistaa koulutuksellista tasa-arvoa ja vähentää eriarvoisuutta. 

Toinen suuri kokonaisuus, jota opetusalan ammattilaiset ovat peräänkuuluttaneet jo vuosia, on oppimisen tuen kehittäminen. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös maahanmuuttajien valmistavan opetuksen ja kotimaisten kielten koulutuspolkujen vahvistaminen. Nykytilanne ei ole enää kestävä ja yhä useampi oppilas jää vaille tarvitsemiaan tukitoimia. Tämä johtaa usein myös siihen, ettei erillisiä tukitoimia tarvitsemattomatkaan oppilaat saa aina laadukkainta mahdollista opetusta, kun vähäisten tuen resurssien vuoksi yksi ja sama opettaja joutuu vastaamaan moniin haastaviinkin tuen tarpeisiin suurissa ryhmissä läpi koulupäivien.

Erilaiset oppimisvaikeudet koskettavat jopa 20 % väestöstä. Oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen ja oikea-aikainen tuki läpi koulupolun ovat tärkeitä perustaitojen oppimiseksi ja jatko-opintojen mahdollistamiseksi. Tästä syystä oppimisen tukea tulee katsoa kokonaisuutena. Ilman tukea oppimisvaikeudet voivat aiheuttaa osaamisen puutteita läpi elämän ja haitata hakeutumista jatko-opintoihin, työelämään ja täydennyskoulutuksiin. Tukeen on sisällyttävä oleellisena osana myös nuoren hyvinvoinnista huolehtiminen sekä opinto-ohjaus hänen tehdessään valintoja koulutusasteiden välillä.

Kolmiportaista oppimisen tuen kehittämistä on jatkettava. Oppimisen tuen osalta on selkeytettävä tuen eri tasoja ja niiden vaatimia resursseja ja tarkasteltava opetusryhmien mitoitusta siten, että se huomioi tukea tarvitsevien oppilaiden määrän. Tukeen liittyvää byrokratiaa on vähennettävä. Oppimisen tuen edellytykset tulee turvata riittävällä erityisopettajien, koulunkäynninohjaajien, psykologien ja koulukuraattorien määrällä sekä rahoituksella.

Oppimisvaikeuksia kokevien, mm. neurokirjon erityispiirteitä omaavien lasten, vaatima kokonaisvaltainen tuki on huomioitava nykyistä paremmin. Inkluusiota tulee kehittää ja ymmärtää, että oman koulun sisäiset, laajasti yleisopetukseen integroitiin mahdollistavat pienryhmät ovat yksi inkluusion ja joillekin jopa ylipäänsä koko koulunkäynnin mahdollistava väline. Yleisopetuksessa taas on taattava paljon nykyistä laajemmin laaja-alaisten eli luokattomien erityisopettajien tarjoamaa tukea, sillä kaikille luokkamuotoisessa pienryhmässä opiskelu ei ole optimaalisin ratkaisu. 

Myös oppilashuollossa on oltava osaamista toimia erityistä tukea tarvitsevien ja vammaisten lasten kanssa. Yhteistyö vammaispalvelujen ammattilaisten kanssa tulee olla toimivaa.

Tulevalla hallituskaudella parlamentaarinen peruskoulu-uudistus tulee tällä kertaa toteuttaa niin, että opetushenkilökunta on valmistelussa aidosti vahvasti mukana. Lisäksi on huolehdittava erityisesti siitä, että peruskoulutuksen rahoituksen on vastattava kunnalle osoitettuja tehtäviä ja perusopetuslain todellisia vaatimuksia. Perusopetuksen rahoittaminen ja esimerkiksi oppimisen tuen riittävä tarjoaminen ei voi jatkossa enää olla kiinni jatkuvasti haettavista hankerahoista ja vuosittain vaihtuvista eri henkilöresursseista.

Kuulisin oikein mielelläni kommenteissa, mitä opetus- ja kasvatusalan ammattilaiset näkevät suurimpina kehitystarpeina perusopetuksen osalta.

Ajatuksiani turvallisesta Suomesta!

.Onko turvallisuus sinulle tärkeää?

Niin minullekin. Turvallisessa Suomessa ei ole tilaa vastakkain asettelulle eikä vihalle.

Turvallisuus rakentuu: inhimillisyydestä, oikeudesta laadukkaaseen koulutukseen, hyvästä työelämästä, laadukkaista sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista sekä uskottavasta puolustuksesta!

Jos olet kanssani samaa mieltä, olen ehdokkaasi.

Hanna Laine, Pirkanmaa

Historian tunteminen on vakaan tulevaisuuden rakentamisen edellytys



Itsenäisyyspäivän lähestyessä tulee mietittyä tuon päivän merkitystä nyky hetken suomalaisille. Me, tämän hetken työikäiset, olemme saaneet suunnattoman arvokkaan lahjan – itsenäisen hyvinvointivaltion, joka tarjoaa meille runsaasti mahdeollisuuksia koulutukseen, työhön, perheestä huolehtimiseen, vapaa-aikaan ja turvaan. 

Meillä on vahva perusluotto siihen, että lapsemme saavat hoivaa ja koulutuksen, ja että saamme apua ja tukea, kun elämäntilanne niin vaatii. Nämä ovat kuitenkin asioita, joita emme voi ottaa itsestäänselvyytenä. Nämä ovat asioita, joiden eteen pitää joka päivä tehdä tietoisia tekoja ja päätöksiä, jotta myös jälkipolvemme saavat nauttia samasta perusluottamuksen tunteesta yhteiskuntaamme kohtaan.


Suomen itsenäisyyden eteen on taisteltu ja menetykset taisteluissa ovat olleet raskaat. Tahto yhteisestä, omasta maasta on ollut vahva ja se tahto on yhdistänyt pienen maan kansan. Elämme nyt aikaa, jossa Euroopassa käydään sotaa, olemme juuri selviämässä pandemiasta ja sen jälkiä korjataan vielä pitkään. Myös ilmastonmuutos ja kiihtyvä luontokato luovat globaaleja haasteita. Hyvinvointivaltion kohtalon kysymyksiä on, haluammeko selvitä näistä kivikkoisista mäistä, nyt kohdatuista haasteista yhdessä? 


Tämän hetken haasteet Suomessa eivät ole samalla tapaa verrattavissa isovanhempiemme sota-ajan ja sen jälkeisen rakentamisen ajan haasteisiin, mutta ne ovat toistaiseksi kovimmat, joita meidän sukupolvemme on kohdannut ja joidenka jälkiseurauksia joudumme vielä kohtaamaan. Meidän tehtävämme on ratkaista mihin suuntaan Suomea rakennetaan – haluammeko maan, jossa huolehditaan edelleen kaikista, ylläpidetään hyvinvointia ja turvaverkkoa joka kantaa, kun kohtaamme ongelmia?


Hyvinvointivaltio on rakennettu työllä, halulla luoda turvallisuutta ja mahdollisuuksia kaikille, ei vain niille, jotka sattuvat syntymään vaurauden keskelle. Työllä me saamme myös pidettyä Suomen hyvinvoinnin yllä. Työvoimapulan aikana, on tärkeää ottaa vastaan jokaisen työpanos. Toisilla se on suurempi, toisen voimat riittävät pienempään. Sillä, että arvostamme jokaisen panostusta ja kannustamme kaikkia antamaan osansa, on valtava merkitys. Jokaisen meistä on voitava tuntea olevansa arvokas osa yhteiskuntaa.  

Rakennetaan myös tulevaisuuden Suomesta yhteiskunta, jossa tehdään työtä yhteisen hyvinvoinnin eteen. Vain niin saamme voimavarat riittämään lasten kasvun ja oppimisen turvaamiseen, arvokkaan vanhuuden hoivan riittävyyteen ja muun turvaverkon ylläpitoon.  

Tehdään se yhdessä!

Hanna Laine